|
aurinkofaktoja | koko ja etäisyys | elinkaari Auringon elinkaari Auringon, kuten muidenkin tähtien kirkkaus ja lämpötila muuttuvat elinkaaren aikana. Tähtitieteilijät käyttävätkin tähtien kehitysvaiheen määrittämiseen niiden kirkkauden ja lämpötilan muutoksia kuvaavaa ns. Herzsprung-Russellin kaaviota. Auringon, kuten muidenkin keskikokoisten tähtien elinkaari on seuraava:
1. Fuusioreaktiot Auringon ytimessä
alkavat (vetyatomit yhtyvät heliumiksi, energiaa vapautuu);
Aurinko "syttyy". (noin 5
miljardia vuotta sitten) 2. Nykyhetkellä, noin 5
miljardin vuoden ikäisenä, Aurinko on käyttänyt
vajaa puolet ytimensä vetyvarastoista. 3. 10 miljardin vuoden ikäisenä
kaikki Auringon ytimessä oleva vety on muuttunut ydinreaktioissa
heliumiksi. Vedyn loputtua keskustasta energian tuotto jatkuu
keskustan ulkopuolella olevassa kuoressa, jossa vetyä on
vielä jäljellä. Tämä aiheuttaa sen,
että Aurinko laajenee: sen säde kasvaa noin 40 prosentilla.
Auringon kirkkaus kaksinkertaistuu, ja sen ulkonäkö
muuttuu. 4. Auringon sisäosat alkavat
kutistua ja ulko-osa laajenee edelleen: 10.5 miljardin vuoden
ikäisenä Auringon pintaosa on nykyistä noin 3.3
kertaa suurempi. Pinta on viilentynyt noin 4300 asteeseen. Maasta
katsottuna Aurinko näyttää nykyistä hyvin
paljon suuremmalta, oranssilta kiekolta. (Tosin, lämpötila
maapallolla on tuolloin noussut satoihin asteisiin, joten kaikki
meret ovat haihtuneet, ja tuskin mikään elollinen olento
on tätä todistamassa.) 5. Noin 10.75 miljardin vuoden
iässä Aurinko on paisunut nykyiseen verrattuna noin
satakertaiseksi, ja tullut noin 500 kertaa kirkkaammaksi. Aurinko
on muuttunut punertavaksi; se on saavuttanut kehitysvaiheen,
jota kutsutaan punaiseksi jättiläiseksi. Värin
muutos johtuu Auringon pintaosien jäähtymisestä.
Lähimmät planeetat, Maa mukaan luettuna, ovat joutuneet
Auringon sisään, ja lähestyvät vääjäämättä
Auringon ydintä, jossa ne hajoavat kaasuksi. 6. Auringon ytimen tiivistyminen
on nostanut ytimen lämpötilaa yli sataan miljoonaan
asteeseen. Tässä lämpötilassa aiemmissa fuusioreaktioissa
syntynyt helium alkaa yhtyä hiileksi. Tässä reaktiossa
vapautuu suunnaton määrä energiaa. Kun helium
on kulutettu loppuun myös ydintä lähinnä
olevista kerroksista, Auringolla ei ole jäljellä enää
mitään energialähdettä. Aurinkoa odottaa
uusi muodonmuutos. 7. Auringon ulko-osat ovat laajentuneet
niin suuriksi, että ne alkavat hajota; Auringon säteilypaine
puhaltaa uloimmat kerrokset avaruuteen. Ne muodostavat Auringon
ympärille kuorimaisen sumun, joka laajenee avaruuteen planetaariseksi
sumuksi ja edelleen tähtien väliseen avaruuteen.
Auringosta on jäänyt jäljelle vain erittäin
tiivis, kuuma ydin, ns. valkoinen kääpiö.
Ydin alkaa viilentyä; se muuttuu punaisen ja ruskean sävyjen
kautta mustaksi kääpiöksi. Aurinkokunta on näin kohdannut
tiensä pään: jäljelle on jäänyt
vain musta kääpiö, jota planeettojen jäännökset
kiertävät. Mutta tähänhän
on onneksi vielä aikaa
Millaisia ovat Aurinkoa paljon suurempien tähtien kehitysvaiheet?
Ota selvää täältä! |
miljardeja vuosia!