Huvin vuoksi Särkänniemestä!

Blogi täynnä tarinoita Elämyspuistosta

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ryhmät

19.5.2015

Totta vai tarua?

Särkänniemen Delfinaario herättää monenlaisia tunteita ja mielipiteitä, ja niitähän maailmaan mahtuu. On kuitenkin tärkeää erottaa fakta fiktiosta. Haluamme oikaista väärinkäsityksiä, joita nettikeskusteluissa toistuvasti esiintyy.

 

 

Käytetäänkö altaissa klooria?

Delfinaarion vedessä ei käytetä klooria tai muita kemikaaleja. Altaiden vesi puhdistetaan biologisesti hiekkasuodatuksen ja bakteerimassan avulla sekä otsonoinnilla. Tämä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen tapa pitää altaiden vesi puhtaana. Veden laatu testataan kerran viikossa Kokemäenjoen vesilaboratoriossa.

 


Tukeeko Särkänniemi Taijin teurastusta?

Särkänniemen Delfinaario on saanut akkreditoinnin Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestöltä ja ollut aiemmin myös järjestön jäsen. AMMPA:n jäsenet tuomitsevat jyrkästi Japanin Taijin vuotuisen delfiini- ja valasjahdin, jossa eläimiä tapetaan ja vahingoitetaan hyvin julmasti. Jäsenet eivät ota vastaan eläimiä Taijista tai muilta sen kaltaisilta kalastusalueilta, joissa merinisäkkäitä tapetaan. http://www.ammpa.org/

 

 

Pyydetäänkö delfiinejä vieläkin luonnosta?

Särkänniemen Delfinaario aloitti toimintansa vuonna 1985, jolloin sinne siirrettiin viisi Meksikonlahdelta pyydettyä pullokuonodelfiiniä. Näistä Veera ja Delfi ovat edelleen elossa. Nykyään eurooppalaisiin merinisäkäspuistoihin ei pyydetä delfiineitä luonnosta.

Ihmisen hoidossa on tällä hetkellä noin 3000 delfiiniyksilöä. Lähes 70 % delfinaarioissa elävistä delfiineistä on syntynyt delfinaarioissa. Tampereen Särkänniemessä polskivat Leevi ja Eevertti ovat syntyneet delfinaariossa.


Syövätkö delfiinit mielialalääkkeitä?

Särkänniemen delfiinit eivät syö mielialalääkkeitä. Verrattuna mihin tahansa koti-, eläintarha- tai lemmikkieläimeen delfiineillä on erittäin paljon virikkeitä. Neljällä delfiinillämme on seitsemän hoitaja-kouluttajaa, jotka ovat delfiinien kanssa vuorovaikutuksessa koko 9-tuntisen työpäivänsä ajan. Pitkin työpäivää ruokaillaan, leikitään ja harjoitellaan uusia ja vanhoja tehtäviä. Kouluttajat myös uivat ja sukeltelevat päivittäin delfiinien kanssa, mistä nämä tuntuvat erityisesti nauttivan. Kaikki tehdään kuitenkin delfiinien ehdoilla, ja ne saavat itse päättää, haluavatko ne kanssakäymistä vai olla keskenään.

 


Voiko delfiinit palauttaa luontoon?

Merinisäkkään tulee osata pyydystää ruokansa ja piiloutua saalistajilta selvitäkseen hengissä. Monet pitkään delfinaariossa tai merinisäkäspuistossa asuneet eläimet ovat menettäneet kyvyn hankkia itse ruokaa. Eläimillä voi olla sairauksia, joita ei esiinny luonnossa ja toisaalta ne eivät ole immuuneja sairauksille, joille niiden luonnossa elävät lajitoverinsa ovat.

Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestö linjaa, että jos luonnossa esiintyvä laji on uhanalainen, lajinsäilymisen kannalta voi olla tärkeää palauttaa ihmisen hoidossa eläviä yksilöitä luontoon. Tämä edellyttää vapautettavalta eläimeltä hyvää terveyttä ja fysiikkaa.

Särkänniemen delfiinien palauttaminen luontoon olisi heitteillejättöä ja vastoin Suomen eläinsuojelulakia. Leevi ja Eevertti ovat syntyneet ja kasvaneet koko ikänsä delfinaariossa. Veera ja Delfi ovat jo iäkkäitä ja asuneet Särkänniemessä 30 vuotta.

 


Johtuvatko poikaskuolemat laitosolosuhteista?

Nuorten naarasdelfiinien poikaskuolleisuus on korkea sekä luonnossa että delfinaariossa. Usein vasta kolmannella tai vieläkin myöhäisemmällä poikasella on hyvät mahdollisuudet säilyä hengissä. Nuori naaras ei välttämättä ole vielä fyysisesti valmis synnyttämään tai hoitamaan poikastaan. Delfiininpoikasen ensimmäiset elinviikot ovat kaikkein kriittisimpiä hengissä säilymisen kannalta. Tänä aikana poikasen on opittava imemään maitoa, uimaan emonsa mukana ja hengittämään itsenäisesti. Elämän alkuvaiheissa “karsiutuvat” myös sairaat ja epänormaalit yksilöt.

Särkänniemen delfiininaaraista kolme, Veera ja edesmenneet Näsi ja Niki, ovat saaneet poikasia. Ne ovat olleet hyvin nuoria ja kokemattomia poikasia saadessaan. Ennen Leeviä ja Eeverttiä tapahtuneet synnytykset ovatkin olleet vaikeita. Kuolemat ovat johtuneet joko synnytykseen liittyvistä komplikaatioista tai poikasen synnynnäisestä viasta. Poikaset ovat kuolleet joko ennen syntymäänsä tai kohta syntymänsä jälkeen.

Kaksi viimeisintä Veeran poikasta menehtyi perinnöllisen sairauden, persistoivan ductus arteriosuksen (PDA), aiheuttamaan sydämen toimintahäiriöön. PDA:ssa aortan ja keuhkovaltimon välinen sikiöaikainen verisuoniyhteys ei sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen. Ilmeisesti joko Veera tai Delfi kantaa tämän sairauden aiheuttavaa geeniä. Samaa sairautta on tavattu muillakin nisäkkäillä, erityisesti koiranaarailla. Delfiininpoikasten kuolemat ovat surullisia tapahtumia, mutta valitettavasti elämän tosiasia niin luonnossa kuin delfinaariossakin.

 

Rasittaako esiintyminen delfiineitä?

Delfiinien päivä koostuu 7–15 vaihtelevasta aktivointi- ja viriketoiminnasta, joissa harjoitellaan jo opittuja tehtäviä ja opetellaan uusia. Päivän aikana myös pidetään yllä delfiinien fyysistä kuntoa, harjoitellaan hoitotoimenpiteitä ja vahvistetaan eläimen ja hoitajan välistä suhdetta. Sekä tietysti vain leikitään.

Delfinaarioesitykset ovat yksi esimerkki virikkeellistämisestä; erona on vain se, että yleisö pääsee seuraamaan niitä. Viriketoimintojen välissä delfiineillä on omaa aikaa, jota tarvitaan lauman sosiaaliseen käyttäytymiseen. Yöaika on rauhoitettu lepoa varten.

 

 

Meneekö delfiinin kaikuluotain sekaisin allasolosuhteissa?

Delfiini käyttää kaikuluotaintaan vain tarvitessaan sitä, yleensä kun se paikantaa kohteita. Se voi säädellä tutkansa voimakkuutta ja suuntaa. Kun tieto kohteesta on tullut selväksi, se lopettaa luotauksen. Ääniaallot eivät kimpoile esineistä sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan suoraan delfiinille takaisin.

Delfiinillä on hyvä näköaisti, ja esimerkiksi altaassa ollessaan sen ei tarvitse jatkuvasti luotailla altaan reunoja. Normaalisti delfiinimme luotailevat kaloja, toisiaan tai esineitä. Delfinaarioissa elävät delfiinit ovat luotaimellaan auttaneet suuresti verkkojen kehitystyössä. On suunniteltu verkkoja, jotka delfiinitkin pystyisivät havaitsemaan, ja täten välttyisivät hukkumiskuolemalta meressä. Vuosittain 300 000 valasta menehtyy verkkoihin.

 

 

Onko Delfinaario sirkus?

Ei. Delfinaariolla on eläintarhalupa, joka edellyttää enemmän kuin sirkuslupa edellyttäisi. Eläintarhan tulee osaltaan edistää luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Tässä tarkoituksessa eläintarhan tulee antaa yleisölle tietoa näytteillä pidettävistä lajeista ja niiden luonnollisista elinolosuhteista.

 

 

 

Tunnisteet: , ,

9.3.2015

OP Tampereen Hippo-tapahtumassa oli meininkiä!

OP Tampere järjesti Hippo-tapahtuman Särkänniemen Koiramäessä lauantaina 14.2. Ystävänpäivää olikin mukava viettää yhdessä perheen kanssa. Sääkin suosi: vaikka aurinko ei paistanut, ilma oli mukavan leuto ulkoiluun ja talvipuuhiin.

Bongasin ennen porttien avautumista ison joukon oranssihuivista väkeä. Osuuspankkilaiset jakautuivat tasaisesti eri puolille aluetta auttamaan tapahtumapisteillä.

Kaisa Järvisalo OP Tampereesta kertoi, että kaupungissa järjestettävälle tapahtumalle on tilausta. Särkänniemen Koiramäen sijainti on hyvä ja parkkipaikkoja riittää. Kiinnostusta tapahtumaan oli riittänyt. Kahdessa päivässä ennakkoilmoittautumiset olivat täynnä, joten väkeä oli siis odotettavissa paljon.

 Nämä oranssihuivit saattoi bongata päivän aikana eri pisteiltä. Kuvassa Marja-Leena Kolkkinen,
Minna Hyvätti, Mirja Ermes, Mikko Rosenlund, Kirsi Välimäki ja Tarja Yli-Perttala.

Vierailijoita olivat vastaanottamassa Henri ja Hanna Hippo. Koiramäen Tilta oli tietysti myös mukana menossa. Maskotit olivatkin päivän aikana kuin rocktähdet: liikkuminen oli vaikeaa, kun ihailijoita oli ympärillä niin paljon.

 Kaisa Järvisalo paparazzina.  Kuvassa poseeraavat Henri ja Hanna Hippo sekä OP Tampereen toimitusjohtaja Mikko Rosenlund.

Vielä lakki ojennukseen ja sitten kaikki on valmista vieraita varten!

2,5-vuotias Jonne oli ensimmäisten tulijoiden joukossa. Iloinen Jonne bongattiinkin monesta paikasta päivän aikana. Aluksi vähän jännitti, mutta sitten tunnelma vapautui.

 Kukas sinä olet? Kieltämättä Tilta voi olla vähän iso noin koiraksi, mutta oikein kiltti!

Myös Hipoilla riitti ihailijoita. Kuvassa Oskari ja Aleksi. Portilla jaettiin myös kartta rastipisteineen.

Koiramäessä oli kaikenlaista tekemistä ja puuhaa. Yksi suosituimmista puuhapisteistä oli piparipaja. Koiramäen joulun aikaan pipareita koristeltiin ulkona olevassa teltassa, mutta nyt koristelut oli siirretty Mummulaan ja Prännäriin. Myös pikkuautopaja oli päivän aikana avoinna.

 3-vuotias Elli koristeli keskittyneesti omaa possuaan.

  Liisa ja Stella koristelivat pipareita iloisissa tunnelmissa.

  Myös pojat viihtyivät koristeluhommissa. 6-vuotias Elis ja avustajana toiminut Anniina tekivät huolellista jälkeä.

Eläimistä paikalla olivat lampaat ja ponit. Muut Koiramäen eläimet talvehtivat maaseudulla näin talviaikaan. Keväämmällä sitten ovat taas kaikki tutut ystävät paikalla.

 

 Eläintenhoitaja Paulan lakki sointui ihanasti yhteen ponin kanssa.

  Lammasaitauksen edustalla voi poseerata Koiramäen Pransin ja Fiinan kanssa.
Sieltä bongasin ihastuttavat neitokaiset Venlan ja Alisan.

Päivän yksi vauhdikkaimmista numeroista oli Tiltan ja Hippojen talvijumppa Tassuteatterin lavalla. Väkeä olikin kokoontunut sankoin joukoin odottamaan pientä liikuntatuokiota. Tiltan matka kestikin hieman odotettua kauemmin, koska ihailijajoukko oli piirittänyt Tiltan matkalla lavalle.

 

 Henri ja Hanna Hippo saapumassa lavalle.

 

  Innokkaita jumppaajia oli huikea määrä. Mahtavia mooveja nähtiin sekä aikuisilla että lapsilla!

Lavan reunamilta nouseva savu ei suinkaan merkinnyt hätätilannetta, päinvastoin. Nuotiopaikoilla jaettiin vaahtokarkkeja paahdettavaksi ja myöskin makkaran paisto onnistui. Nuotiopaikat olivatkin suosittuja koko tapahtuman ajan.

 

 Nuotiopaikalta löytyi Savolaisen perhe paahtamassa vaahtokarkkeja.

 

Koiramäen kaupungista löytyi yllättäen pankki! Kimnaasista oli muokkautunut tapahtumapäivän ajaksi OP Tampereen esittelypiste. Suunnistuskartan palauttaneet saivat Hippo-heijastimen ja karkkia.

 

Koiramäkimäinen opaste ohjasi pankkiin Kahvila von Guggelböön kautta.

 

Delfinaarion edustalla esittäytyivät Tampereen seudun etsintäkoirat. Borderterrierit Rippu ja Manu olivat omistajansa Maria Kekkosen kanssa paikalla. Manu on virallinen pelastusetsintäkoira ja Rippu vielä oppilas. Mutta kunhan viralliset testit saadaan suoritettua, niin Rippukin pääsee kunnolla tositoimiin.

 Pelastuskoirilla on omat käyntikortit. OP Tampere oli teettänyt pelastuskoirille omat hauskat käyntikortit.

  Ripun ja Manun vierestä löytyi pelastuskoira Elli. Ellillä on kuvassa kaunis poseeraus, vaikka suurimman osan ajasta se antoi ystävänpäiväpusuja lapsille.

 Rippu näyttää työnäytöksessä, kuinka oppilaskin löytää eksyneen.

  Sehän on Jonne! Tapahtuman asiakaspalvelusta vastaava Miikka Nenonen oli luovuttanut mikin innokkaalle laulajalle. Jäämme odottelemaan tähden syttymistä.

 

Kaiken kaikkiaan tapahtumassa oli iloinen ja mukava fiilis. Osuuspankin vieraat viihtyivät ja olivat aktiivisia. Terhi Antinmaa Osuuspankista kertoo, että tapahtuman jälkeen tuli paljon positiivista palautetta sekä hyviä ja todella arvokkaita kehitysideoita, jotka otetaan varmasti huomioon tulevien tapahtumien suunnittelussa.

Ehkä näemme jälleen ensi vuonna!

Kirjoittaja on Särkänniemen markkinointisuunnittelija Taru Halme

Tunnisteet: , , , , , ,

27.8.2014

Normipäivä Särkänniemessä: missejä, yritystilaisuuksia ja pop up -ravintoloita

 

Särkänniemessä järjestetään paljon erilaisia tapahtumia. Kesä vetelee viimeisiään, ja huvilaitteet ovat avoinna enää lauantaina 30.8. Loppukesästä huvilaitteiden aukiolon rajaaminen viikonloppuun aiheuttaa helposti sen, että monet eri tapahtumat osuvat päällekkäin. Yksi esimerkki riemukkaasta ja tapahtumientäyteisestä päivästä oli lauantai 23.8., kun Sonera järjesti yksityispuiston, Ravintola Näsinneula pani pystyyn pop up -ravintolan ja MissTampere -finalistit saapuivat mainoskuvauksiin. Sisällöntuottajana sain juosta koko päivän tapahtumasta toiseen ohjeistamassa ja kuvaamassa.

Aamu alkoi Soneran järjestämällä yksityispuistolla klo 10–13, joten huomasin käveleväni töihin yhtä matkaa yksityispuistoon saapuvien asiakkaiden kanssa. Sonera toi Särkänniemeen monituhatpäisen joukon asiakkaita, ja Elämyspuisto täyttyi violeteista ilmapalloista, joita tuntui olevan puistossa vähintään yhtä paljon kuin asiakkaita. Soneralla oli tavalliseen tapaan myös oma piste ala-alueella, ja asiakkaat saivat käydä keskustelemassa yrityksen edustajien kanssa huvittelun lomassa. Minä dokumentoin tapahtumaa valokuvaten muiden töiden lomassa.

 Ilmapallokasat lähes nostivat jakajansa lentoon.

Yksityispuiston vielä jatkuessa aukesi odotettu Näsinneula Goes Street Food -ravintola Aurinkoterassille. Ravintola Näsinneula jalkautui huvipuistoon tarjoten laadukasta ja edullista pikaruokaa, joka oli valmistettu lähituottajien raaka-aineista. Aamulla ohjeistin huoltoa kiinnittämään pop up -ravintolan mainostaulut ja hinnastot Aurinkoterassin omien kylttien päälle. Street Food -ravintolan oli tarkoitus aueta klo 12, mutta kasvava jono sai Ravintola Näsinneulan innokkaan henkilökunnan avaamaan verhot hieman etuajassa. Asiakkaita riitti ensi minuuteista lähtien, eikä into ainakaan laantunut klo 13, kun yksityispuisto päättyi ja Särkänniemi avautui kaikille asiakkaille.

Töissä Street Food -ravintolassa oli useita Ravintola Näsinneulan työntekijöitä. Työ oli mukavan erilaista verrattuna Ravintola Näsinneulan tavalliseen toimintaan. Laskeutuminen 124 metristä maan kamaralle oli ehkä jopa pienempi muutos kuin siirtyminen slow foodista fast foodiin. Palvelu kuitenkin pelasi hyvin, ja asiakkaat saivat annoksensa nopeasti. Etenkin briossileivän päällä tarjoiltu charolaise ja suklaakakku vadelmavaahdolla saivat asiakkailta paljon ylistystä. Street Food -ravintola oli avoinna koko viikonlopun.

En ehtinyt seurata katuruokaravintolan toimintaa kovinkaan kauaa, sillä kello 14.30 Miss Tampere -finalistit saapuivat Särkänniemeen mainoskuvauksiin. Olin tyttöjä vastassa portilla ja ohjasin heitä oikeisiin paikkoihin kuvauspäivän ajan. Finalistit herättivät kiinnostusta esimerkiksi Särkänniemen järjestyksenvalvojissa, mutta toki asiakkaatkin kiinnittivät huomiota siihen, miten kauniita neitokaisia puistossa pyöri.

Ravintoloiden mainoskuvauksissa sai syödä oikeasti!

 Pelimyyjä Joona peluutti missejä Stinky Feet -pelillä.

 Auditorio Uppelus viehätti finalisteja.

 Missejä valokuvattiin esimerkiksi Ravintola Näsinneulassa ja Näsinneulan näköalatasanteella, Ravintola Huvimajassa ja Auditorio Uppeluksessa sekä tietenkin huvilaitealueella: Angry Birds Land, Pelitori ja Karamelli-karuselli tulivat tytöille tutuiksi. Erityisesti missit nauttivat tavaravoittopeleistä, joissa he pääsivät pelaamaan toisiaan vastaan, ja joihin he suhtautuivat vähintään yhtä vakavasti kuin varsinaiseen missikisaan.

 Myös viime vuoden Miss Tampere Emma (oik.) osallistui kuvauksiin.

Päivä kului kuin siivillä – kuinkas muuten. Ällistyttävän pian oli aika sanoa missifinalisteille hyvästit ja toivottaa kolme heistä tervetulleiksi takaisin ensi lauantaina. Miss Tampere ja perintöprinsessat näet esiintyvät myös Särkänniemen Päättäreissä 30.8. klo 14.30.

Kirjoittaja on markkinoinnin kausityöntekijä, sisällöntuottaja Marianna.

 

Tunnisteet: , , , , ,