Huvin vuoksi Särkänniemestä!

Blogi täynnä tarinoita Elämyspuistosta

Näytetään tekstit, joissa on tunniste High Voltage

13.8.2014

Sata salamaa iskee tulta

Minua pyydettiin kertomaan täällä Särkänniemen blogissa ajolaitteenohjaajan tavallisesta työpäivästä. Kirjoitustyö muuttui yllättäen haasteelliseksi hommaksi, sillä hetken pohdinnan jälkeen tajusin, etten ole kertaakaan puiston portista illalla kävellessäni ajatellut, että ”olipa kerrassaan tavallinen työpäivä.” Jokainen työpäivä vaihtuvien asiakkaiden, työkavereiden, laitteiden ja tilanteiden parissa tekee ajolaitteenohjaajan kesästä ikimuistoisen.

Vaikka työvuorolistassa aamulla lukisikin iso vuoristorata, saatat illalla löytää itsesi possujunalta röhkimästä pikkuasiakkaille hyvänmatkantoivotuksia. Tai vaikka olet ollut kiltti viime joulusta asti, saattaa karma silti löytää jotakin nipotettavaa ja jumittaa laitteesi kolme kertaa päivän aikana niin, että kun viimeisellä kerralla pyydät huoltomiestä paikalle, vienon pahoitteleva virnistys on tarpeen.

Ja kun heikkoon ennusteeseen normaalista työpäivästä lisätään vielä se, että työvuorolistan mukaisesti aamulla suuntaat kohti Näsijärven tuntumassa majailevaa uutuuslaite High Voltagea, ovat ainekset kauhua, kohahduksia ja kiljahduksia kirvoittavaan blogitekstiin valmiit.

Kaikki ajolaitteet on jaettu puistossa viiden eri tiimin kesken. Puiston pikkuväestä pitää huolta Lasten- ja perhelaitetiimi, jolle kuuluu suurin osa Angry Birds Landin kieputtimista. Puiston hurjimman vuoristoradan mukaan nimetyt Tornado-tiimiläiset saavat välillä lepuuttaa hermojaan muun muassa Metkulalla, Taikajoella ja Huvimaja-karusellissa. Ylhäällä puistossa pitää valtaa Koskiseikkailu-tiimi Half Pipella ja Audi Racingilla, ja toisen vesilaitteen mukaan nimensä saanut Tukkijoki-tiimi huolehtii esimerkiksi MotoGeestä ja Viikinkilaivasta. Puiston niemenpäädyssä taas ovat Trombi-tiimiläiset Tyrskyn, Ilmaveivin ja High Voltagen ohjaksissa.

Sellainen suuri onni ja auvo kuin High Voltage -työvuoro voi osua trombilaisen kohdalle kolmella tapaa: Varmin nakki on olla High Voltagen ykköskuski, joka majailee salamalaitteella suurimman osan päivästä. High Voltagella pyörii myös kakkoskuski, joka tulee auttelemaan ykköskuskia tiiveimmäksi ruuhka-ajaksi. High Voltagelle on myös mahdollista päästä olemalla töissä Trombilla, josta yksi kuski vaihtaa osaksi päivää paikkaa ykköskuskin kanssa ja näin pääsee osalliseksi kesän uutuuslaitteen kohutuista kyydeistä. Jokaisella laitteella puistossa on vaihtopari, jotta kenenkään päivä ei pääsisi olemaan yksitoikkoinen.

Ajolaitteenhoitaja tarkkailee laitetta ajon aikana.

Normaaliin päivään High Voltage -kuskina voi kuulua vaikkapa seuraavaa:

Käsittämätön helle korventaa koko puistoa. Salamalaitteen kuski haaveilee pääsevänsä luikahtamaan aitojen lomasta vaikka Taikajokeen kroolaamaan. Riski kuitenkin medium-pihviksi paistumisesta on liian suuri, sillä yksikin kosketus mustaan metalliaitaan on likaa, ja kuski tyytyy vain tyhjentämään litran vesipullon sisällön suuhunsa. Puolen tunnin päästä hän sitten pidättelee polvet ristissä kaikkea sitä nestettä, joka ei ole ehtinyt joko haihtua suoraan ilmaan sinä aikana, kun vesi lähtee pullosta ja päätyy suuhun, tai suodattua hikenä ihon läpi.

Kymmenen minuuttia sitten aurinko on kutitellut säteillään aurinkolasien lomasta pilkistävää nenänpäätä ja leppeä järvituuli on puhallellut viilentävästi niskaan, mutta nyt pikimusta pilvimuuri vyöryy tuulen mukana niemen ylle Näsijärveltä mahanpohjassa asti kumahtelevien murahdusten saattelemana. Valkoisia välkähdyksiä kumottaa kiinteiltä näyttävien pilvikumpareiden lomassa. Juuri kun ajolaitevastaava viestittää laitteille radiopuhelimen kautta, että ajaminen on lopetettava lähestyvän ukkosen takia turvallisuussyistä, vaakasuoraan piiskaava sade yllättää kaikki alkamalla yhtä nopeasti kuin biisonilauman alkustartti kohti alennusmyyntejä.

Taivaan värikin sen kertoo: menossa on viimeinen ajo ennen ukkostaukoa.

Ukkonen iskee kovalla voimalla mutta kestää yleensä vain hetken.

High Voltage -kuski kiskaisee kauhusta vinkuen koppinsa oven kiinni ja jää seuraamaan suuren lasin takaa nopeaa tahtia autioituvaa puistoa, kun juuri parahiksi ostetut violetit ja turkoosit sadetakit päällä asiakkaat vilahtavat sisälle puoteihin. Autio ja pimeä puisto, jossa lasia pitkin virtaavan veden läpi heijastuvat laitteiden kirkkaina ja värikkäinä hohtavat valot, on mieleenpainuva näky. Puolen tunnin päästä sateen laantuessa lätäköiden keskellä urhoollisesti samoilevia asiakkaita on jo viihdyttämässä Särkänniemen Pelle, joka taikoo vastaantulijoille kaikenlaisia ilmapalloeläimiä mursusta muurahaiseen.

Ukkonen häipyy Trombin taakse.

 

Iltapäivällä ukkosen väistyttyä ja Trombi-vaihdon tapahduttua oranssisiniseen vuoristorataan on tullut pieni tekninen häiriö. Radiopuhelimella huolto kutsutaan paikalle nopeasti, ja jumiin jääneille asiakkaille kerrotaan, että apu on tulossa piakkoin. Myös jonossa olevalle asiakaskunnalle kerrotaan, mistä on kyse, ettei kukaan jää epätietoiseksi. Aurinko paistaa jälleen, epäonneksi kuitenkin tällä kertaa suoraan vaakatasoon jumahtaneiden asiakkaiden selkiin, mutta he onneksi vakuuttavat olevansa kunnossa ja mieluummin jumissa puolentoista metrin korkeudella maasta tässä lastausalueen alkumetreillä kuin hissitornin huipulla kahdenkymmenen metrin hujakoilla.

Pieni sadekaan ei haittaa Trombilla!

Kun huoltomies on onnistunut tuokion päästä saamaan vaunun normaalisti perille ja turvakaaret aukeamaan, on kärsivällisille ja lievästi helpottuneille asiakkaille tarjolla anteeksipyyntönä vohvelilipukkeet. Vohvelikahvittelun jälkeen tutut naamat näkyvät uudelleen vuoristoradan jonossa.

Illalla, kun vaihto takaisin High Voltagelle häämöttää ja suurin osa päivää on takana kakkoskuskin lähdettyä jo kotiin, ykköskuski tauolla huokaistuaan kaivaa takataskusta positiivista asennetta ja aloittaa viimeisen rutistuksen salamakuvioisessa päänpyörittäjässä. Hyvää fiilistä ei tarvitse kuitenkaan kauaa haeskella, kun laitekopin konepöydältä löytyy pieni sydänkoristeltu lappu kotiin lähteneeltä työkaverilta. Lapussa tsempataan jaksamaan hienosti vielä viimeisetkin tunnit. Uutta tarmoa puhkuen kuulutukset laitekopista soljahtelevat ilman takeltelua, sanoissa sekoamista ja ajatuskatkoksia.

Turvakaarien tarkistus sujuu kuin tanssi mustakeltaisen laitteen ympäri. Lopuksi nappien painalluksien ja viimeisen mikkiin hihkaistun ”Oikein sähköisen säpäkkää matkaa kaikille!” -kuulutuksen jälkeen High Voltage nousee vasten kirkkaansinistä taivasta kiepauttamaan asiakkaat näkemään puiston vielä kerran uudesta perspektiivistä. Horisontin asetuttua jälleen vaakatasoon oikealle kohdalleen turvakaaret aukeavat ja asiakkaat pääsevät kiinteälle asfaltille kuskin vielä moikkaillessa vienosti vaappuvaa poistumisportista kulkevaa jonoa.

Tämänkaltaisen normaalin päivän jälkeen ajolaitekuski hakee alaparkista pyöränsä ja suuntaa vielä kohti rantaa. Siellä loppukesän lämmittämissä aalloissa on hyvä arvailla, millaista yllätystä seuraava työpäivä tuo tullessaan yöunien jälkeen. Mitä absurdimmaksi arvauksensa heittää, sitä lähemmäksi pääsee totuutta. Normaalia työpäivää Särkänniemessä ei olekaan.

 

Kirjoittaja on Särkänniemessä ajolaitteenhoitajana työskentelevä Mimma.

Tunnisteet: , ,

28.5.2014

Soikku kävi Särkänniemessä

 

Särkänniemi kutsui supersuositun videobloggaaja Soikun huvittelemaan keskiviikkona 28.5. Halusimme testata, miten vloggaaja selviäisi Särkänniemen parhaimmistosta – Tornadosta, High Voltagesta ja MotoGeestä. Soikku saapui seuralaisineen Särkänniemen porteille heti puiston avautuessa, ja aamu aloitettiin ilman turhia lämmittelyjä suoraan Tornadolla.

Matkalla Soikku kertoi pitävänsä paljon huvipuistoista. ”Tykkään, tykkään! Mutta oon käynyt täällä ehkä joskus kolme vuotta sitten viimeksi.” Soikku ei siis ollut vielä nähnyt Särkänniemen Angry Birds Landia tai Koiramäkeä High Voltagesta puhumattakaan. Suomen suurin vuoristorata, Tornado, oli tuttu ennestään, mutta muistikuvat siitäkin olivat varsin hatarat.

Päivä ei ollut hehkein mahdollinen: pilvet peittivät taivaan ja tuuli navakasti. Aina yhtä positiivinen Soikku löysi kuitenkin säästäkin hyviä puolia. ”Ihanaa kun ei sada! Mä katoin että aamuks luvattiin sadetta!”

Tornadoon oli hieman jonoa – luokkaretkikausi oli tuonut Särkänniemen täyteen koululaisia – mutta muutamaa ajoa enempää ei kuitenkaan tarvinnut odotella, ja Tornadon bunkkeri tarjosi hyvän tilaisuuden Instagramin päivittämiseen.

Tornadon kyytiin Soikku hyppäsi innoissaan ja suuremmin jännittämättä, ja ajon päätyttyä hän hyppäsi pois jos mahdollista vielä enemmän innoissaan. ”Se oli mahtava! Siistiä kun ei yhtään muistanut miten se menee ja mitä tapahtuu seuraavaksi!”

 

Tornadolta matka jatkui tietenkin uutuuslaite High Voltageen. Matkalla Soikku sai hieman poseerata yhteiskuvissa hänet tunnistaneiden nuorten kanssa, mutta pian nelihenkinen seurue seisoi sähköteemoitetun High Voltagen edessä. Soikku painui jonoon enempiä miettimättä. Jonotus oli jälleen lyhyt, ja pian tyttö lepatti laitteessa muiden mukana ylös, alas ja ympäri. Ja nauroi ajon alusta loppuun asti.

Jollain käsittämättömällä tavalla Soikku onnistui ajon loppuessa olemaan näyttämättä siltä, kuin olisi juuri tullut kuivausrummusta: hänen hiuksensa olivat yhtä siististi kuin ennen ajoa. Paha olokaan ei vaivannut, joten matka jatkui edelleen kohti MotoGeetä.

 

 

Moottoripyörävuoristorata MotoGee kiihdyttää ajon aluksi kahdessa sekunnissa lähes seitsemäänkymmeneen kilometriin tunnissa. Soikun seurue suunnisti tietenkin takapenkeille, jossa kiihdytys nipistää vatsasta kaikista lujimmin. Tämäkin ajo näytti lähinnä naurattavan Soikkua, joka tepasteli pian vuoristoradasta pois ja poseeraamaan palkintopallille.

Soikku seurueineen läpäisi Särkänniemen kestävyystestin liehuvin lipuin ja hymyssä suin. Mikäpä Tornadon ja High Voltagen jälkeen enää värisyttäisi. MotoGeen jälkeen joukkio riensi ilman turhia taukoja autoilemaan Audi Racingiin, ja päivä jatkui puiston huvituksissa vielä pitkään.

 

Ensi viikon maanantaina 2.6. Särkänniemessä starttaavat Särkänniemi JeeJee -teemaviikot. Teemaviikkoihin on Särkänniemen perinteisten huvien lisäksi saatu mukaan paljon kivaa tekemistä ja näkemistä nuorisolle. Teemaviikoilla Särkänniemestä löytyy taidokkaita tanssiesityksiä, mahdollisuus Playstation-pelaamiseen tai vaikkapa oman huvilaiteajelunsa tallentamiseen GoPro-kameralla. Särkänniemi JeeJee -viikot huipentuvat torstaina 19.6. klo 16 Elämyspuiston lavalla Uniikin esiintymiseen. Tarjolla on siis paljon mielenkiintoista ohjelmaa, ja muistattehan jälleen – huvipuistoon on ilmainen sisäänpääsy. Kiihdytetään yhdessä kohti kesää! Lue lisää teemaviikkojen ohjelmasta Särkänniemen internetsivuilta (klik!)

Kirjoittaja on Särkänniemen markkinoinnin kausityötekijä, sisällöntuottaja Marianna.

Uniikki esiintyy Särkänniemessä 19.6.2014.

Tunnisteet: , , , ,

14.5.2014

Kausityöntekijä töissä: testiajajana High Voltagessa

Rauhallinen aamu toimistolla oli tuskin ehtinyt alkaakaan, kun markkinointipäällikkö Tiia ilmestyi ovensuuhun kysymään, haluaisinko parin tunnin päästä High Voltagen testiajajaksi. Tottahan minä. Tämän jälkeen kuulin, että tavoitteena oli saada testiajosta hyviä valokuvia blogiin ja mainontaa varten. Kiva.

Olen Marianna, titteliltäni sisällöntuottaja ja Särkänniemessä töissä neljättä kesää. Aiemmin olen työskennellyt ajolaitteilla ja tänä vuonna siirryin kentältä toimistolle markkinoinnin kausityöntekijäksi. Olen oppinut, että Särkänniemessä työpäivä voi tuoda vastaan mitä tahansa, mutta en osannut varautua valokuvamallina työskentelyyn. Olisi pitänyt laittaa hiukset ja meikata vähän.

Särkänniemessä järjestettiin tänä aamuna tiedotustilaisuus, jossa puiston johto kertoi toimittajille ja muille kiinnostuneille kauden uutuuksista. Jo itsessään varsin kiinnostava tilaisuus päättyi uutuuslaite High Voltagen testiajoon. Ja sinne minä olin menossa, surman suuhun. High Voltage pyörittää matkustajia yhtä aikaa kolmeen suuntaan varren noustessa, sen päässä olevan ruorin pyöriessä ja tuolien kieppuessa vapaasti. Poseeraa siinä sitten. Miten viidentoista metrin korkeudessa pyöriessään voi hymyillä kameralle ja näyttää vain sopivasti kauhistuneelta?

Sekalainen seurakunta toimittajia, henkilökuntaa ja muita ihmisiä kävelee Planetaariolta ala-alueelle High Voltagen luo. Osa joukosta lastautuu laitteeseen, vaikka yllättävän moni jää päätään pudistellen turvallisen välimatkan päähän. Kävelen sen rohkeamman joukon mukana jonotusalueen läpi. Laitealue on teemoitettu onnistuneesti, ja ihailen keltamustaa laitetta valitessani tuolin, johon uppoan yllättävän syvälle. Kaaret sulkeutuvat, ja huollon pojat kiertävät tarkistamassa niiden lukituksen.

Olin ilmeisesti toimistokerroksestamme ainoa, joka suostui tähän. Vieressäni on kuitenkin turvana käyttöpäällikkö Kirsi, selkäni takana samassa varressa istuu kehitysjohtaja Ville, ja laitetta on ajamassa melkein kymmenen huoltomiestä. Eiköhän täältä tulla hengissä alas.

 

Kehitysjohtaja Aarresuo
vastaa toimittajien kysymyksiin allekirjoittaneen luimutessa taustalla.

Ihan niin kuin ennen
kaarien sulkemista vähän jännittäisi.

Laite käynnistyy, ja varsi alkaa nousta hitaasti ja uhkaavasti. Ruori alkaa pyöriä, ja me liikumme kasvot menosuuntaan. Pian tuolit vapautuvat, ja keikumme Kirsin kanssa hervottomasti laitteen kiihdyttäessä vauhtiaan. Kohta en enää tiedä, mikä suunta on ylöspäin. Välillä näkyy Näsinneula, välillä Näsijärvi, välillä kirkkaan värinen asfaltti, välillä hiuksia. Hiusten laittamisesta ei varmastikaan olisi ollut mitään hyötyä, sillä nyt ne ovat joka tapauksessa suussa ja silmissä ja solmussa.

 

Muutama testiajaja vingahtelee, mutta kukaan ei kilju, enkä minäkään sitten rohkene. Lähinnä naurattaa. Ei tämä mitenkään järjettömän pahalta tunnu. Vähän niin kuin keinuisi isossa kehdossa 15 metrin korkeudessa.

Ajo loppuu yllättävän nopeasti. Minä olen pääsemässä vasta vauhtiin ja haluan lisää. Se onnistuu. Tarpeekseen saaneet (lue: luovuttajat) päästetään pois, kaaret suljetaan ja tarkistetaan uudelleen, ja kohta liikumme taas – tällä kertaa selkä edellä.

Toinen ajo on täysin erilainen. Korkeutta ja silmissä vilistävää värimaailmaa lukuun ottamatta tuntuu kuin olisimme eri laitteessa. En tiedä johtuuko se peruuttamisesta vai siitä, että selkäpuolellamme istunut kehitysjohtaja luikki pakoon ensimmäisen ajon jälkeen, jolloin istuinten painotus muuttui. Joka tapauksessa vauhti tuntuu paljon kovemmalta ja pyöritys on voimakkaampaa. High Voltage todella tekee jokaisesta ajosta erilaisen. Toinen ajo pistää päätä ja vatsaa sekaisin siinä määrin, että koen itsekin saaneeni tarpeekseni, kun vihdoin olemme taas maan pinnalla.

Kampauksesta ei lisättävää.

 

Toimistolle kävellessä heikottaa vain ihan vähän. Naurattaa edelleen. Hiukset ovat takussa. Näin sitä ehkäistään työuupumusta ja istumatyön aiheuttamia ongelmia.

Virallinen Jälkeen-kuva

Särkänniemen High Voltagen kyytiin pääsee ensi lauantaina 17.5., jolloin Särkänniemessä juhlistetaan Kevätkarnevaalia. Luvassa hauskoja huvituksia ja ohjelmaa mm. joka 100s High Voltageen tulija saa pienen lahjan.

 


Kirjoittaja on Särkänniemen markkinoinnin kausityötekijä, sisällöntuottaja Marianna. 

Tunnisteet: , ,