Huvin vuoksi Särkänniemestä!

Blogi täynnä tarinoita Elämyspuistosta

Näytetään tekstit, joissa on tunniste delfinaario

30.6.2015

Tutkittu ja säädelty Delfinaario

Merinisäkkäiden hoitoon liittyy kolme tärkeää päämäärää, joihin myös Särkänniemen Delfinaario sitoutuu: opetus, tutkimus ja suojelu.

Opetus näkyy niin delfiiniesityksissä kuin koululaisoppitunneilla Delfiinikoulussa, VIP-vierailuilla, teemapäivillä ja ryhmille järjestetyissä opetustuokioissa.

Särkänniemi Delfinaario

Särkänniemen Delfinaario on ollut mukana yli kahdessakymmenessä tutkimusprojektissa, joissa on tutkittu delfiinien käyttäytymistä, kommunikointia ja äänentuottoa. Tutkimustulosten avulla on suojeltu luonnonvaraisia delfiinipopulaatioita esimerkiksi kuntouttamalla rantautuneita eläimiä, vähentämällä sivusaalistusta kaikuluotain- ja äänitutkimusten avulla sekä lisäämällä uhanalaisten lajien poikasmenestystä keinohedelmöitys- ja poikasenhoitotutkimuksilla.

Delfiinidia Särkänniemi

Delfinaariossa tehtyjen tutkimusten lisäksi Särkänniemi on ollut asiantuntijana ja rahoittajana myös luonnonvaraisten meri- ja vesinisäkkäiden suojeluprojekteissa. Tuemme Itä-Suomen yliopiston tekemää uhanalaisen saimaannorpan käyttäytymistutkimusta, jossa tutkitaan ekologiaa, genetiikkaa ja vierasainekuormitusta erilaisin populaatiomallinnuksin ja suojelu-ja seurantamenetelmin.

EU:n Life+ SAMBAH-projekti (Static Acoustic Monitoring of the Baltic Sea Harbour Porpoise) tutkii Itämeren pyöriäistä, joka on vaarassa hävitä Itämerestä ihmisen toiminnan vuoksi. Suomesta projektiin osallistuvat Ympäristöministeriö, WWF, Särkänniemen Delfinaario ja Turun ammattikorkeakoulu. Särkänniemen delfiinit ovat tuoneet arvokkaan panoksensa SAMBAH-tutkimukseen osallistumalla projektissa käytettävien vedenalaisten kuuntelulaitteiden testaukseen ja kalibrointiin. Delfinaarion edustajia on mukana myös niin sanotussa Pyöriäistyöryhmässä – Ympäristöministeriön asettamassa asiantuntijaryhmässä –, joka selvittää pyöriäisen suojelutoimia ja tilaa Itämerellä.

Ympäristöministeriö, Delfinaario
http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Pyoriaisista_uutta_tietoa_kuuntelulaitte(7346)

Delfiinien hoito kansainvälisesti säädeltyä ja tutkittua

Särkänniemen Delfinaario on ollut toimintansa aikana kolmen kansainvälisen merinisäkäsjärjestön, EAAM:n, AMMPA:n ja Imatan, akkreditoitu jäsen. Järjestöjen kautta Särkänniemi saa alan viimeisimmän ja parhaimman tutkimus- ja käytännön tiedon merinisäkkäistä. Järjestöjen tavoitteena on, että puistoissa ja delfinaarioissa elävien merinisäkkäiden hoito olisi mahdollisimman hyvää, ja että eläinten pidolla olisi mahdollisimman laadukkaat opetukselliset, tutkimukselliset ja suojelulliset päämäärät.

Järjestöillä on tiukat vaatimukset eläinten olosuhteista, hoidosta ja delfinaarioiden toiminnasta. Särkänniemen Delfinaario toimii Suomen eläinsuojelulain ja EU:n asetusten lisäksi kansainvälisten merinisäkkäiden hoidolle asetettujen vaatimusten mukaan, ja viranomaistahot ja kansainväliset merinisäkäsjärjestöt tarkastavat sen toimintaa säännöllisesti. Särkänniemen Delfinaariolla on Maa- ja metsätalousministeriön myöntämä eläintarhalupa vuodelta 1984, ja se on tarkistettu 2006.

EAAM

Särkänniemi osallistuu aktiivisesti EEP-ohjelmaan (European Endangered Species Programme), jonka tavoitteena on pullokuonodelfiinien suojelu ja lajin säilyminen. Delfinaario on myös Suomen Eläintarhayhdistyksen täysimääräinen jäsen. Lisäksi Särkänniemen Delfinaarion toiminnan laatua varmistavat DNV:n ympäristö-, turvallisuus- ja laatusertifikaatit, joita auditoidaan vuosittain.

Linkkejä:
http://www.imata.org/
http://www.sambah.org/
http://www.ammpa.org/
http://www.eaam.org/
http://www.ammpa.org/doc_dolphin_factsheet.html
http://www.elaintieto.fi/hyvinvointi.aspx 

Tunnisteet: , ,

19.5.2015

Totta vai tarua?

Särkänniemen Delfinaario herättää monenlaisia tunteita ja mielipiteitä, ja niitähän maailmaan mahtuu. On kuitenkin tärkeää erottaa fakta fiktiosta. Haluamme oikaista väärinkäsityksiä, joita nettikeskusteluissa toistuvasti esiintyy.

 

 

Käytetäänkö altaissa klooria?

Delfinaarion vedessä ei käytetä klooria tai muita kemikaaleja. Altaiden vesi puhdistetaan biologisesti hiekkasuodatuksen ja bakteerimassan avulla sekä otsonoinnilla. Tämä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen tapa pitää altaiden vesi puhtaana. Veden laatu testataan kerran viikossa Kokemäenjoen vesilaboratoriossa.

 


Tukeeko Särkänniemi Taijin teurastusta?

Särkänniemen Delfinaario on saanut akkreditoinnin Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestöltä ja ollut aiemmin myös järjestön jäsen. AMMPA:n jäsenet tuomitsevat jyrkästi Japanin Taijin vuotuisen delfiini- ja valasjahdin, jossa eläimiä tapetaan ja vahingoitetaan hyvin julmasti. Jäsenet eivät ota vastaan eläimiä Taijista tai muilta sen kaltaisilta kalastusalueilta, joissa merinisäkkäitä tapetaan. http://www.ammpa.org/

 

 

Pyydetäänkö delfiinejä vieläkin luonnosta?

Särkänniemen Delfinaario aloitti toimintansa vuonna 1985, jolloin sinne siirrettiin viisi Meksikonlahdelta pyydettyä pullokuonodelfiiniä. Näistä Veera ja Delfi ovat edelleen elossa. Nykyään eurooppalaisiin merinisäkäspuistoihin ei pyydetä delfiineitä luonnosta.

Ihmisen hoidossa on tällä hetkellä noin 3000 delfiiniyksilöä. Lähes 70 % delfinaarioissa elävistä delfiineistä on syntynyt delfinaarioissa. Tampereen Särkänniemessä polskivat Leevi ja Eevertti ovat syntyneet delfinaariossa.


Syövätkö delfiinit mielialalääkkeitä?

Särkänniemen delfiinit eivät syö mielialalääkkeitä. Verrattuna mihin tahansa koti-, eläintarha- tai lemmikkieläimeen delfiineillä on erittäin paljon virikkeitä. Neljällä delfiinillämme on seitsemän hoitaja-kouluttajaa, jotka ovat delfiinien kanssa vuorovaikutuksessa koko 9-tuntisen työpäivänsä ajan. Pitkin työpäivää ruokaillaan, leikitään ja harjoitellaan uusia ja vanhoja tehtäviä. Kouluttajat myös uivat ja sukeltelevat päivittäin delfiinien kanssa, mistä nämä tuntuvat erityisesti nauttivan. Kaikki tehdään kuitenkin delfiinien ehdoilla, ja ne saavat itse päättää, haluavatko ne kanssakäymistä vai olla keskenään.

 


Voiko delfiinit palauttaa luontoon?

Merinisäkkään tulee osata pyydystää ruokansa ja piiloutua saalistajilta selvitäkseen hengissä. Monet pitkään delfinaariossa tai merinisäkäspuistossa asuneet eläimet ovat menettäneet kyvyn hankkia itse ruokaa. Eläimillä voi olla sairauksia, joita ei esiinny luonnossa ja toisaalta ne eivät ole immuuneja sairauksille, joille niiden luonnossa elävät lajitoverinsa ovat.

Alliance of Marine Mammal Parks & Aquariums -järjestö linjaa, että jos luonnossa esiintyvä laji on uhanalainen, lajinsäilymisen kannalta voi olla tärkeää palauttaa ihmisen hoidossa eläviä yksilöitä luontoon. Tämä edellyttää vapautettavalta eläimeltä hyvää terveyttä ja fysiikkaa.

Särkänniemen delfiinien palauttaminen luontoon olisi heitteillejättöä ja vastoin Suomen eläinsuojelulakia. Leevi ja Eevertti ovat syntyneet ja kasvaneet koko ikänsä delfinaariossa. Veera ja Delfi ovat jo iäkkäitä ja asuneet Särkänniemessä 30 vuotta.

 


Johtuvatko poikaskuolemat laitosolosuhteista?

Nuorten naarasdelfiinien poikaskuolleisuus on korkea sekä luonnossa että delfinaariossa. Usein vasta kolmannella tai vieläkin myöhäisemmällä poikasella on hyvät mahdollisuudet säilyä hengissä. Nuori naaras ei välttämättä ole vielä fyysisesti valmis synnyttämään tai hoitamaan poikastaan. Delfiininpoikasen ensimmäiset elinviikot ovat kaikkein kriittisimpiä hengissä säilymisen kannalta. Tänä aikana poikasen on opittava imemään maitoa, uimaan emonsa mukana ja hengittämään itsenäisesti. Elämän alkuvaiheissa “karsiutuvat” myös sairaat ja epänormaalit yksilöt.

Särkänniemen delfiininaaraista kolme, Veera ja edesmenneet Näsi ja Niki, ovat saaneet poikasia. Ne ovat olleet hyvin nuoria ja kokemattomia poikasia saadessaan. Ennen Leeviä ja Eeverttiä tapahtuneet synnytykset ovatkin olleet vaikeita. Kuolemat ovat johtuneet joko synnytykseen liittyvistä komplikaatioista tai poikasen synnynnäisestä viasta. Poikaset ovat kuolleet joko ennen syntymäänsä tai kohta syntymänsä jälkeen.

Kaksi viimeisintä Veeran poikasta menehtyi perinnöllisen sairauden, persistoivan ductus arteriosuksen (PDA), aiheuttamaan sydämen toimintahäiriöön. PDA:ssa aortan ja keuhkovaltimon välinen sikiöaikainen verisuoniyhteys ei sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen. Ilmeisesti joko Veera tai Delfi kantaa tämän sairauden aiheuttavaa geeniä. Samaa sairautta on tavattu muillakin nisäkkäillä, erityisesti koiranaarailla. Delfiininpoikasten kuolemat ovat surullisia tapahtumia, mutta valitettavasti elämän tosiasia niin luonnossa kuin delfinaariossakin.

 

Rasittaako esiintyminen delfiineitä?

Delfiinien päivä koostuu 7–15 vaihtelevasta aktivointi- ja viriketoiminnasta, joissa harjoitellaan jo opittuja tehtäviä ja opetellaan uusia. Päivän aikana myös pidetään yllä delfiinien fyysistä kuntoa, harjoitellaan hoitotoimenpiteitä ja vahvistetaan eläimen ja hoitajan välistä suhdetta. Sekä tietysti vain leikitään.

Delfinaarioesitykset ovat yksi esimerkki virikkeellistämisestä; erona on vain se, että yleisö pääsee seuraamaan niitä. Viriketoimintojen välissä delfiineillä on omaa aikaa, jota tarvitaan lauman sosiaaliseen käyttäytymiseen. Yöaika on rauhoitettu lepoa varten.

 

 

Meneekö delfiinin kaikuluotain sekaisin allasolosuhteissa?

Delfiini käyttää kaikuluotaintaan vain tarvitessaan sitä, yleensä kun se paikantaa kohteita. Se voi säädellä tutkansa voimakkuutta ja suuntaa. Kun tieto kohteesta on tullut selväksi, se lopettaa luotauksen. Ääniaallot eivät kimpoile esineistä sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan suoraan delfiinille takaisin.

Delfiinillä on hyvä näköaisti, ja esimerkiksi altaassa ollessaan sen ei tarvitse jatkuvasti luotailla altaan reunoja. Normaalisti delfiinimme luotailevat kaloja, toisiaan tai esineitä. Delfinaarioissa elävät delfiinit ovat luotaimellaan auttaneet suuresti verkkojen kehitystyössä. On suunniteltu verkkoja, jotka delfiinitkin pystyisivät havaitsemaan, ja täten välttyisivät hukkumiskuolemalta meressä. Vuosittain 300 000 valasta menehtyy verkkoihin.

 

 

Onko Delfinaario sirkus?

Ei. Delfinaariolla on eläintarhalupa, joka edellyttää enemmän kuin sirkuslupa edellyttäisi. Eläintarhan tulee osaltaan edistää luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Tässä tarkoituksessa eläintarhan tulee antaa yleisölle tietoa näytteillä pidettävistä lajeista ja niiden luonnollisista elinolosuhteista.

 

 

 

Tunnisteet: , ,

24.4.2015

Faktoja pullokuonodelfiineistä (Tursiops truncatus)

 

 

Pullokuonodelfiini (myös pullonokkadelfiini) on 30–40 delfiinilajista yleisin ja tunnetuin. Sitä tavataan merissä ympäri maailmaa napa-alueita lukuun ottamatta. Delfiinit kuuluvat hammasvalaisiin ja ovat merinisäkkäitä, eli ne hengittävät keuhkoilla hengitysaukon kautta ja synnyttävät eläviä poikasia.

Aikuinen pullokuonodelfiini on 2–4 metriä pitkä ja painaa 150–650 kg. Delfiinit voivat elää yli 40-vuotiaiksi. Delfinaariossa eliniänodote on 25, luonnossa kuitenkin vain 12–15 vuotta luontaisten vihollisten, ravinnon epävarman saannin, roskien, melun, verkkojen ja saasteiden vuoksi. Keskimääräinen elinikä sekä meressä että ihmisen hoidossa on 27 vuotta.

Delfiineillä on hyvä näkö ja kuulo. Ne kuulevat paljon korkeampia ääniä kuin ihmiset ja pystyvät kuulemaan ääniä niin vedessä kuin ilmassa. Delfiinillä on kaksijakoinen suojaväri, tumma selkäpuoli maastoutuu pohjaan eikä vaalea vatsapeite erotu veden pinnalla auringonpaisteessa.

 

Delfiinit syövät pääasiassa kalaa, ja Särkänniemessäkin niiden ruokavalioon kuuluu monia erilaisia kalalajeja. Ravinnosta delfiinit saavat myös kaiken tarvitsemansa nesteen.

Delfiinit ovat laumaeläimiä, jotka viihtyvät 2–15 yksilön ryhmissä. Joissakin ryhmissä on vain emoja poikasineen, toisissa esimerkiksi vain nuoria delfiineitä tai vain uroksia. Lauman jäsenet eivät välttämättä ole lainkaan sukua toisilleen. Delfiinit kommunikoivat keskenään ääntelemällä erilaisin vihellyksin ja naksahduksin. Delfiineillä on myös erityinen kaikuluotausaisti, jonka avulla ne suunnistavat ja paikantavat kohteita sekä saalistavat.

 

Delfinaariossa olosuhteet ovat toisenlaiset kuin meressä. Ei kuitenkaan ole totta, että delfiinien pitäisi päästä uimaan pitkiä matkoja ja sukeltamaan syvälle elääkseen ja voidakseen hyvin. Pullokuonodelfiineitä on kahta ekotyyppiä: rannikolla ja avomerellä eläviä. Särkänniemen delfiinit ovat rannikkotyyppiä, joiden päivittäinen elinpiiri on noin 3–5 metrin syvyisissä merenlahdissa ja poukamissa.

 

Luonnossa ravintoa etsiessään ja paetessaan delfiinit voivat uida päivässä kymmeniä kilometrejä jopa 35 kilometrin tuntinopeudella ja sukeltaa kymmenien metrien syvyyteen. Tarvittaessa ne pystyvät pidättämään hengitystään 10–15 minuuttia. Jos ruokaa kuitenkin on saatavilla lähempänä ja helpommin eikä vihollisia ole, delfiinit pysyvät luonnossakin mielellään matalikossa ja uivat vähemmän.

Eläimen hyvinvointi on laaja käsite, johon liittyvät eläimen fyysinen ja psyykkinen terveys, normaali kasvu, sekä hyvä hoito ihmisen huostassa oleville eläimille. Jotta hyvinvointi voidaan taata, on eläimillä oltava oikeus hyvään kohteluun, positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja hyvään terveyteen ja toimintakykyyn. Nämä kaikki osa-alueet on otettu tarkasti huomioon Särkänniemen delfiinien hoidossa.

 

Delfiinien poikaskuolleisuus on korkea sekä luonnossa että delfinaariossa. Särkänniemen Delfinaariossa on koettu surullisia poikaskuolemia, mutta niiden syy on aina ollut elimellinen eivätkä ne ole selitettävissä allasolosuhteilla.

Delfiinit ovat hyviä oppimaan ja muistamaan, ja ne voivat oppia ymmärtämään käsimerkein viitottuja pyyntöjä. Niillä on myös ruumiinkokoonsa nähden isot aivot. Älykkyyden määritteleminen ja mittaaminen on hyvin vaikeaa, sillä kaikki eläimet käyttävät aivojaan oman elinympäristönsä ja oman hengissä säilymisensä kannalta sopivalla tavalla, jota ulkopuolinen ei välttämättä voi ymmärtää. Tämän vuoksi eläimiä ei voi laittaa järjestykseen älykkyyden perusteella.

Eläinten koulutus on avainasemassa ajatellen ihmisen hoivassa olevien eläinten, myös delfiinien, hyvinvointia. Eläin oppii pitämään ihmistä turvallisena ja luottamuksen arvoisena, ja koulutusmetodien perustuessa positiiviseen ehdollistamiseen ja vapaaehtoisuuteen eläin kokee asian myönteisenä.

Näytöksissä nähtävät tehtävät ovat vain pieni osa niistä jokapäiväisistä tilanteista, joissa delfiinin koulutuksella on merkitystä; delfiinimme saavat koulutuksen avulla jatkuvasti virikkeitä ja liikuntaa, jolloin myös kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyy. Koulutus on myös välttämätöntä delfiinin hoitoa ajatellen: hoitotoimenpiteet mahdollistuvat ja onnistuvat eläimen kannalta sujuvammin.

Tunnisteet: ,