Punapiraija

Punapiraija (Pygocentrus nattereri)
Kotoisin: Etelä-Amerikasta
Koko: Noin 30 cm
Ikä: 10 vuotta
Ravinto: Kalat, hyönteiset, kasvit ja kaikki veden varaan joutuneet eläimet

Piraijan nimi tulee intiaanien sanoista ”pira” (kala) ja ”ranha” (hammas). Nimensä mukaisesti piraijoilla onkin vahvat leuat ja veitsenterävät hampaat. Ne eivät näy helposti ulospäin, vaan ovat piilossa huulten takana. Sieltä paljastuu kunnioitusta herättävä rivistö hampaita joilla piraija kykenee repimään kappaleiksi suurenkin saaliin. Jo nuorilla (n. 15 cm pituisilla) yksilöillä hampaat ovat miltei puolen sentin mittaisia.

Piraijoilla on myös hyvin kehittynyt näkö-, haju- sekä kuuloaisti; tämä tekee niistä hyvin tehokkaita saalistajia. Varsinkin haavoittuneesta eläimestä lähtevä veren haju houkuttelee piraijoita paikalle, ja muutamassa minuutissa ne kykenevät raatelemaan suurenkin eläimen luurangoksi.

Kuivina kausina piraijoiden elinalueet kapenevat ja piraijaparvi saattaa jäädä loukkuun mataliin lammikkoihin. Sieltä ne syövät nopeasti kaikki pikkukalat, jotka ovat niiden tavanomaista ravintoa. Kun ruoka loppuu ja piraijat alkavat nähdä nälkää, mikä tahansa kelpaa niille ravinnoksi. Ihmiselle piraijojen ei tiedetä aiheuttaneen kovin suuria vahinkoja, vaikka ne kykenevätkin yhdellä puraisulla katkaisemaan sormen tai varpaan. Kylläisinä piraijat eivät kuitenkaan hyökkää.