---Valaanpyynti

Valaanpyynnin historiaa

Ihminen on hyödyntänyt valaita kautta aikojen; alkukantaiset kansat, mm. eskimot, ovat hyödyntäneet valaita jo 3 500 vuotta sitten, ja jo kivikaudelta on olemassa merkkejä valaanpyynnistä. Aluksi valaanpyynti oli pienimuotoista ja paikallisten ihmisten tarpeisiin mitoitettua. Pyynnissä käytettiin apuvälineinä kiikkeriä veneitä ja heitettäviä harppuunoita tai keihäitä. Muinoin valaanpyynti olikin alkeellista ja valaanpyytäjä joutui usein vaarantamaan omankin henkensä pyydystettävän valaan kanssa käydyissä raivoisissa taisteluissa. Valaanpyynnissä oli myös jotain salaperäistä ja jännittävää, aikalaisten keskuudessa kerrottiin mitä hurjimpia tarinoita murskaantuneista veneistä ja valaan kitaan joutuneista valaanpyytäjistä.

Kuva: Lauma kaskelotteja on joutunut valaanpyytäjien saaliiksi.

Tekniikan kehityttyä tulivat valaanpyyntiin mukaan moottorikäyttöiset, massiiviset valaanpyyntialukset ja tykeillä ammuttavat harppuunat, joiden tappotehokkuus oli omaa luokkaansa. 1800-luvun alkupuolella valaanpyynnistä alkoikin tulla yhä yleisempää. Valaat olivat hyvin haluttua saalista, ja valaanpyynti kaupallistui.

Kaupallinen valaanpyynti

Valaasta saatiin paljon käyttökelpoisia tuotteita niin elintarviketeollisuuden kuin muidenkin teollisuusalojen käyttöön. Valaan rasvasta saatiin traania, jota käytettiin muun muassa saippuoiden ja margariinin sekä kosmetiikan, ruokaöljyn ja kynttilöiden raaka-aineena. Kaskelotin pään sisällä olevasta öljystä saatiin erinomaista voiteluainetta teollisuuskoneisiin, ja se oli myös lääketeollisuuden raaka-ainetta. Kaskelotin suolistossa on ns. ambraa, jota käytettiin erityisesti hajuvesien raaka-aineena sen miellyttävän tuoksun ansiosta. Liha käytettiin joko ihmisravinnoksi tai eläinten rehuksi, ja luut jauhettiin lannoitteiden raaka-aineeksi. Valaista eristettiin myös hormoneita lääkekäyttöön. Valaiden hetulat olivat erittäin monikäyttöisiä; niistä valmistettiin mm. korsettien tukirakenteita, vannealushameiden vanteita, sateenvarjon ruoteja, onkivapoja, harjoja, ruoskia ja jousia. Valaista ei kuitenkaan saatu mitään sellaista tuotetta, mikä olisi ollut välttämätöntä tai muilla aineilla korvaamatonta.

Kuva: Kaskelotti.

Valaanpyyntialuksessa oli pitkä masto, josta tähystäjä kiikaroi valaiden hengityshöyrysuihkuja ja ilmoitti valaan sijainnin. Laiva ajettiin valaan lähettyville harppuunatykin kantomatkan päähän. Harppuunatykit olivat tehokkaita tappajia; niiden kranaattikärki räjähti osuessaan valaaseen ja näin tappoi valaan, varmasti, mutta usein valitettavan hitaasti ja kivuliaasti. Kuollut valas täytettiin kaasulla, jotta se pysyisi pinnalla. Valaanpyyntialuksien lisäksi merillä seilasivat tehdasmaiset keittimölaivat, joille kuolleet valaat hinattiin. Keittimölaivoissa valaat nyljettiin, paloiteltiin ja pantiin säilöön odottamaan satamaan menoa. Valaan rasva keitettiin laivassa samantien.

Aluksi tehokas, suunnitelmallinen ja laajamittainen valaanpyynti kohdistui silovalaisiin, joita ovat grönlanninvalaat ja mustavalaat. Niiden englanninkielinen nimi "right whale" on perua valaanpyytäjiltä; he pitivät juuri silovalaita "oikeina" metsästettävinä lajeina. Silovalailla onkin paljon hetuloita ja paksu rasvakerros, joten yhtä valasta kohden saatiin suuret määrät raaka-aineita eri teollisuuden aloille. Kuolleita silovalaita oli myös helpompi käsitellä, sillä paksun rasvakerroksen kannatellessa niitä pinnalla ne eivät heti uponneet.

--ylös--

---Kalastus

Kalastus uhkaa valaita kahdella tavalla; valaat voivat tarttua vahvoihin verkkoihin ja hukkua. Erityisesti kilometrien mittaiset ajoverkot aiheuttavat ongelmia valaille, ja niiden lisäksi myös muille merinisäkkäille, kilpikonnille ja merilinnuille.

Lue lisää ajoverkoista pullonokkadelfiinien elinikä, uhkat ja suojelu -tekstistä. Kalastuselinkeino voi myös joillakin alueilla kilpailla valaiden kanssa ravintoresursseista.

---Merten saastuminen

Torjunta-aineet DDT ja PCB sekä organokloorit aiheuttavat haittaa niin delfiinille kuin suuremmillekin valaslajeille. Ne aiheuttavat lisääntymishäiriöitä, myrkytyksiä, kasvaimia ja heikentävät eläimen vastustuskykyä ja altistavat ne näin monille vakaville taudeille.

Aikaisemmin luultiin, että myrkyt eivät kerääntyisi planktonia ja äyriäisiä sekä pikkukaloja syöviin hetulavalaisiin samalla tavoin kuin hammasvalaisiin, jotka syövät pääasiassa kalaravintoa.

Vaikka ravintoketju onkin hetulavalaiden kohdalla lyhyempi kuin hammasvalailla, nyttemmin on kuitenkin todettu, että myrkyt kerääntyvät aivan samalla tavalla niin hammas- kuin hetulavalaisiinkin. Valaiden syödessä valtavia määriä kesäkuukausien aikana kemikaalit kerääntyvät valaiden rasvakerrokseen.

Talvikuukausien aikana, valaan menettäessä rasvakerrostaan, myrkyt vapautuvat valaiden verenkiertoon ja maitoon. Näin myös poikaset saavat myrkkyannoksensa jo emon maidon mukana.

Öljyonnettomuudet ja laivojen laskemat jätevedet aiheuttavat myrkytyksiä myös hetulavalaille. Merten roskaantuminen haittaa niin hetulavalaita kuin pienempiäkin merieläimiä.

--ylös--

---Melu

Lisääntynyt laivaliikenne, öljynporauslauttojen melu ja merenalaiset räjäytykset häiritsevät valaita, jotka suurelta osin elävät ääniaistimusten varassa.

Niiden käyttäytymien saattaa muuttua; esim. Havaijin vesillä elävät ryhävalaat välttelevät rannikkovesiä, ilmeisesti lisääntyneen ihmistoiminnan ja melun vuoksi.

Kovaääniset räjäytykset voivat aiheuttaa valaille myös fyysistä vahinkoa; vuonna 1992 löydettiin Newfoundlandin rannikolta ryhävalaita, joiden tärykalvot olivat vahingoittuneet. Syyksi epäiltiin lähistöllä sijaitsevalla öljynporauslautalla tehtyjä räjäytyksiä.

---Laivaliikenne

Hitaasti liikkuvat valaat joutuvat joskus suurten laivojen tönäisemiksi, ja voivat saada naarmuja ja haavoja laivojen potkureista. Sen lisäksi, että laivat saattavat vahingoittaa valaita, jatkuva liikenne häiritsee valaiden luonnollista käyttäytymistä erityisesti lisääntymisaikoina.

Lisääntyvä valasmatkailu, joka sinänsä on arvokasta valaiden suojelutyön tukijana, saattaa joillakin alueilla häiritä valaita, jos valaankatselulaivat menevät liian lähelle niitä.

---Ilmastonmuutokset

Maailmanlaajuinen kasvihuoneilmiön voimistuminen lämmittää ilmakehän lisäksi myös meriä. Tämän seurauksena merivirtojen kulku häiriintyy, ja sen myötä myös ravinnon esiintyminen voi muuttua.

Merilämpötilojen kohoaminen joillain alueilla on yhdistetty eläinplanktonin reiluun vähenemiseen. Otsonikerroksen oheneminen puolestaan lisää UV säteilyn määrää, mikä vähentää kasviplanktonin, ja sitä myöten myös eläinplanktonin määrää merissä.

Planktonin väheneminen heijastuu vääjäämättä myös kaikkiin eliöihin, jotka ovat suoranaisesti tai epäsuorasti riippuvaisia planktonista. Näin myös valaat kärsivät lämpötilan kohoamisesta pitkällä aikavälillä.

--ylös--

---Luonnolliset viholliset ja uhkat

Hetulavalaat ovat pitkäikäisiä. On arvioitu, että keskimääräinen elinikä on 60-90 vuotta lajista riippuen, jotkut lajit voivat saavuttaa jopa yli 100 vuoden iän. Suurikokoisina eläiminä hetulavalaiden luonnolliset viholliset ovat harvassa.

Laumassa liikkuvat miekkavalaat ovat niitä harvoja lajeja, jotka kykenevät hyökkäämään paljon itseään suurikokoisempien saalislajien kimppuun. Esimerkiksi Etelänavan alueen vesissä elävien miekkavalaiden ruokavalion on arvioitu koostuvan noin 85-prosenttisesti lahtivalaista.

Suurikokoiset hailajit saattavat hyökätä erityisesti sairaiden, vahingoittuneiden tai hyvin nuorien valasyksilöiden kimppuun.

Saalistajien lisäksi valaita uhkaavat joskus myös luonnon olosuhteet. Arktisissa merissä valaat voivat jäädä jäätikön ympäröimäksi sukeltaessaan avovesialueilla, joita ympäröi jääpeitteiset alueet.

---Mitä valaiden suojelemiseksi voidaan tehdä?

Valaskantojen pienenemisen estämiseksi ja niiden uudelleen elpymiseksi tarvitaan lainsäädäntöä valaanpyynnin rajoittamiseksi, lain valvontaa, tietoa ja valaskantojen tutkimusta, suojelualueiden perustamista ja ennen kaikkea yhteistyötä kaikkien ihmisten kanssa.

Kuva: Uhanalaisen ryhävalaan kannat ovat kärsineet mm. valaanpyynnistä.

---Valaanpyynnin rajoittaminen ja pyynnin valvominen

Kansainvälisen valaanpyyntikomission (IWC) asettamaa valaanpyyntipannaa ei ole noudatettu sopimuksessa vaaditulla tavalla. Erikoisluvilla ja sopimusten vastaisesti on pyydetty tuhansia valaita, ja määrät ovat kasvaneet vuosi vuodelta.

Jotta sopimuksella olisi vaikutusta, kiintiöitä olisi pienennettävä, ja periaatteet, joiden puitteissa valaita saisi pyytää, olisi määriteltävä entistä tarkemmin.

Esimerkiksi valaiden pyynti tieteellisiin tarkoituksiin on nykyaikana hyvin kyseenalaista. Myöskin luvan saaneita valaanpyyntialuksia olisi tarkkailtava tehokkaammin, ja pyydetyistä valaista olisi pidettävä tarkkaa kirjaa. Kaupankäynti valaasta saaduilla tuotteilla on kiellettyä.

Valvontaa on kuitenkin lisättävä, sillä salakuljetustapauksia ja laitonta kaupankäyntiä on esiintynyt ainakin Norjassa, Venäjällä, Taiwanissa, Koreassa ja Japanissa.

--ylös--

---Tieto ja tutkimus

Valastutkimus on hyvin tärkeää: näin saadaan arvokasta tietoa valaslajien tämänhetkisestä tilanteesta, elinalueista ja niitä uhkaavista tekijöistä. Valasmatkailusta on tullut suosittua niillä alueilla, missä ennen pyydettiin valaita.

Valasmatkojen järjestäjät tarjoavat valaankatselumatkoja, ns.
valassafareita, jotka kestävät muutamasta tunnista pariin viikkoon. Yleensä mukana on oppaita, jotka kertovat valaiden tunnistamisesta, lajeista ja niiden nykytilasta merissä. Valastutkijoille valassafarilaivat tarjoavat oivan tilaisuuden tutkia paikallisia valaita ja niiden elinalueita.

Valassafarien avulla monien toive elävän valaan näkemisestä luonnossa toteutuu, ja samalla karttuu tieto valaista ja niiden nykytilasta merissä. Suomesta käsin lähin valassafareita järjestävä taho sijaitsee Pohjois-Norjan Andenesissa, Lofoottien saarilla.

Lisätietoa osoitteesta: http://www.whalesafari.no/

Valastutkimus jakautuu karkeasti valaiden käyttäytymistutkimukseen ja populaatio- eli valaskantojen tutkimukseen. Molemmilla on tärkeä rooli suojelutoimenpiteitä suunniteltaessa. Valastutkimus on työlästä ja pitkäjänteistä; harvinaisten valaslajien tutkimus voi viedä vuosia. Olosuhteet ovat usein ankarat, myrskyisä meri ja usein jäiset olosuhteet eivät helpota tutkimustyötä. Vaikka valaita yhä pyydetään tieteellisiin tarkoituksiin, keskittyy valastutkimus nykisin elävistä valaista saatuun aineistoon.

---Suojelualueiden perustaminen

Vuonna 1994 valaanpyyntikomissio perusti 50 miljoonan neliökilometrin laajuisen suojelualueen eteläisen pallonpuoliskon valaiden kesäisille ruokailualueille, Antarktiksen vesille. Alueella valaanpyynti ja valaiden häiritseminen on kielletty. Se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia valaspopulaatioita, jotka saavat rauhassa elpyä ilman ihmistoimintojen häiritsevää vaikutusta.

Myös Intian valtamerellä on vastaavanlainen suojelualue. Lisää suojelualueita, jotka on määritetty juuri valaiden esiintymisen (ravinnonhankinta- ja lisääntymisalueet) mukaan, tarvitaan. Näin
kantojen hidas elpyminen saisi vauhtia.

Kuva: Maitovalas on harvinaisuus - se on onnistunut säilyttämään kantansa hyvin. Maitovalas onkin yleisin arktinen valaslaji.

Ihmisten aiheuttaman haitan vähentäminen

Merten saastuminen, kalastusverkkojen aiheuttamat valaskuolemat, merenalainen melu ja laivaliikenteen häiritsevä vaikutus ovat piileviä uhkia valaspopulaatioille.

Vaihtoehtoisia kalastusmenetelmiä, merenalaisia rakennustekniikoita, laivareittien suunnittelua ja
saastepäästöjen tiukempaa kontrollia kehitettäessä luodaan paremmat elinolosuhteet valaiden lisäksi kaikille muillekin eläimille maailman merissä.

Jokaisen ihmisen henkilökohtainen toiminta näissä asioissa auttaa: esimerkiksi merten saastumista voimme kaikki ehkäistä kiinnittämällä huomiota jätehuoltoon. Myrkylliset aineet (esim. maalit
ja auton öljyt) viedään niille varattuihin keräilypaikkoihin, jotta ne eivät
pääse valumaan maaperään ja sitä kautta meriin. Kulutustottumuksia voi tarkistaa siten,
että tarpeeton roskaaminen vähenee. Ennen kaikkea täytyy muistaa, että meri ei ole kaatopaikka, vaan lukemattomien merieläimien koti, josta ihminenkin hankkii suuren osan ravinnostaan.

--ylös--

---Populaatiotutkimus

Populaatiotutkimuksen pääkohteena ovat valaspopulaatioiden koko, rakenne, liikkeet ja elinalueet. Valaslajit kyetään tunnistamaan lajille ominaisesta pyrstön muodosta (jos pyrstö näkyy sukelluksiin painumisen alkuvaiheessa), selkäevän olemassaolosta ja sijainnista sekä höyrypatsaan muodosta ja korkeudesta valaan hengittäessä.

Jotta tietyn lajin kannan koko saataisiin selville, alueella elävät yksilöt täytyy kyetä erottamaan toisistaan. Tähän tarkoitukseen on olemassa menetelmä, joka perustuu valaiden pyrstöjen kuvaamiseen.

Kuva: Tunnistatko kuvan valaan? Valastutkijalle tämä pärskähdys kertoo heti, että kyseessä on brydenvalas.

Hetulavalaiden pyrstöt, selkäevät ja kyljet ovat kuvauksen kohteena, sillä jokaisella yksilöllä on näissä kohdissa yksilöllisiä eroja; naarmut, väritys ja pyrstön muoto ovat hyviä tunnistusmerkkejä. Kuvista tehdään luettelo, jossa jokaisen tavatun yksilön tuntomerkit ovat näkyvissä. Kun tunnistetut valaat nähdään uudelleen seuraavina vuosina, tutkijat saavat tietoa niiden lisääntymisestä, kasvusta, uroksien ja naaraiden välisistä eroista ja liikkeistä eri alueilla.

Valaspopulaatioiden geneettinen rakenne paljastaa eri kantojen väliset erot ja valaiden jakautumisen eri kantoihin. Nykyaikaisen molekyyligenetiikan menetelmät mahdollistavat valaspopulaatioiden geneettisen rakenteen tutkimisen iho- ja lihasnäytteistä, ilman että valasta täytyisi tappaa geneettisen rakenteen tutkimiseksi.

--ylös--

---Käyttäytymistutkimus

Käyttäytymistutkimus on monesti hankalaa, koska tarkkailussa tarvitaan vedenalaiseen tarkkailuun soveltuvia laitteita.

Tutkimuksen kohteina ovat mm. valaiden ääntely (laulu), sukellukset, vedenalainen käyttäytyminen (mm. ruokailukäyttäytyminen, pariutumiskäyttäytyminen) sekä migraation ajankohtien ja reittien määrittäminen.

Valaiden tutkimuksen lisäksi on tärkeää tutkia ympäristön tilaa, jossa valaat elävät.

Ympäristössä esiintyvät haittatekijät (saasteet, kalastus, melu, laivaliikenne ym.) on pyrittävä ensin määrittelemään, sen jälkeen on kartoitettava haittatekijöiden poistamismahdollisuuksia ja tilanteen mukaan myös pyrittävä ehkäisemään uusien haittatekijöiden ilmenemistä valaiden elinalueilla.

Valaskantojen tervehdyttäminen ja niiden säilyttäminen elinvoimaisina vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä eri tutkimusalojen kesken, ja ennen kaikkea ymmärtämystä ja tukea kaikilta asianosaisilta.

--ylös--

---Käyttäytymistutkimuksen pikku apulaiset

Valaiden käyttäytymistutkimus on perustunut miltei pääasiassa tarkkailuun pinnalta tai muutama metri pinnan alapuolelta. Koska valaat käyttävät vain noin 5-10 % ajastaan pinnan lähettyvillä, on selvää, että näin saadaan valaiden käyttäytymisestä selville vain murto-osa todellisesta. Monesti valaat myös häiriintyvät ihmisten läsnäolosta, eivätkä käyttäydy normaalisti, tai jopa pakenevat paikalta.

Tämän ongelman tiedostaneena Yhdysvaltalainen professori Jim Harvey sai idean; miksei tutkimuksen apuna voisi käyttää niitä eläimiä, jotka luonnollisestikin seurailevat valaita? Hänellä oli heti mielessä eläinlaji, joka olisi helppo opettaa tutkimusapulaiseksi, ja joka pystyisi sukeltamaan kymmeniä kertoja syvemmälle kuin ihminen; kalifornian merileijona!.

Akrobaattisen ketterät merileijonat voisivat kantaa selässään kevyttä videokameraa, ja uidessaan valaiden vieressä kamera kuvaisi valaiden liikkeitä ja käyttäytymistä jopa sadan metrin syvyydessä. Valaat eivät häiriintyisi tutuista seuralaisistaan, toisin kuin sukellusskoottereista ja ihmisistä ympärillään. Videokuva valaista meren syvyyksissä voisi tuoda paljonkin uutta tietoa valaiden käyttäytymisestä!

Projekti, joka perustettiin noin 6 vuotta sitten, toimii nimellä "SLEWTH", Sea Lions Exploring Whales and Their Habitat.

Nämä korvahylkeisiin kuuluvat eläimet ovat tuttuja eläintarhoista ja akvaarioista, koska ne oppivat nopeasti uusia asioita. Projektissa on alusta lähtien ollut kaksi merileijonaa, Beaver ja Sake, joille on opetettu lukuisia valastutkimusta palvelevia tehtäviä. Ne on opetettu uimaan valaan vieressä, selässään valjaisiin kiinnitetty, hieman kelluva videokamera.

Kameran lisäksi valjaisiin on kiinnitetty painemittari, kello, hydrofoni ja nopeusmittari. Näin merileijonan seuratessa valasta saadaan videokuvan lisäksi tiedot uintisyvyydestä ja -nopeudesta, ajasta ja valaiden ääntelystä.

Merileijona on opetettu reagoimaan laivasta lähetettäviin äänisignaaleihin, joilla tutkijat voivat pyytää merileijonaa vaihtamaan paikkaa, seuraamaan valasta tai palaamaan takaisin laivaan. Äänimerkit toimivat myös palkintona oikein suoritetusta tehtävästä.

Projekti, joka toimii Monterey Bayn rannikkovesissä Kaliforniassa, on yhä kokeiluvaiheessa, mutta riittävän harjoittelun jälkeen tekniikkaa voidaan käyttää mm. alueella elävien harmaavalaiden vaelluksen tarkkailussa, jolloin saadaan selville valaiden sukellusten kulku, uintinopeus ja muu vedenalainen käyttäytyminen.

Merileijonat voivat auttaa myös ryhävalaiden tarkkailussa; mm. niiden erikoisesta ruokailukäyttäytymistä voidaan saada näin tarkentavia tietoja.

Lue lisää SLEWTH- projektista osoitteesta http://www.mlml.calstate.edu/slewth/

--ylös--