--- Saasteet ja myrkkypäästöt

Saasteet ovat yleensä peräisin mantereelta, josta ne valuvat meriin jokien ja putkien kautta. Niinpä rannikkovedet ovat yleensä saastuneempia kuin avovedet. Tietyt saasteet leviävät meriin ilman kautta kaasuina ja aerosoleina. Autojen pakokaasut, palamisessa aiheutuva savukaasu, teollisuuden savukaasut ja ruiskutettavat torjunta-aineet joutuvat ilmakehään, josta ne palaavat takaisin maankamaralle ja meriin sateen mukana. Koska suuri osa ihmistoiminnasta on keskittynyt juuri rannikkoalueille, on selvää, että meret saavat saasteista suurimman osan. Meressäkin syntyy saastetta mm. öljynporauksen yhteydessä, kaivostoiminnassa ja laivaliikenteessä. Rannikkolajina osittain elävä pullonokkadelfiinikin saa siis osansa ihmisten synnyttämistä saasteista.

Myrkyllisiä aineita joutuu mereen maatalouden ja teollisuuden päästöistä. PCB on yksi myrkyllisimmistä teollisuuspäästöistä. Se aiheuttaa delfiineille ja muille merieläimille kasvaimia ja altistaa ne monille bakteeri- ja virustartunnoille. DDT, dieldriini ja lindaani ovat puolestaan yleisimpiä maatalouden päästöjen myrkkyjä, joiden vaikutukset ovat samantapaisia kuin PCB:llä. Kaikille myrkyille on yhteistä se, että ne rikastuvat ravintoketjussa ja aiheuttavat eniten harmia ravintoketjun yläpäässä oleville, esim. merinisäkkäille tai ihmisille. Ravintoketjusta lisää delfiinit osana meriekosysteemiä- osassa.

Öljypäästöt: Vuosittain meriin joutuu miljoonia tonneja öljyä. Yksi suurimmista saastelähteistä ovat öljytankkerit, jotka laskevat tankkiensa
huuhteluvedet tarkoituksellisesti mereen. Suuret öljyonnettomuudet
saattavat tuhota miltei koko alueen ekosysteemin vuosiksi eteenpäin.Esimerkiksi valtavan öljytankkerin, Exxon Valdezin, haaksirikossa Prinssi Williamin salmessa mereen pääsi 42 miljoonaa litraa öljyä. Onnettomuus aiheutti suunnatonta tuhoa pohjoisen
meriekosysteemin herkässä luonnossa. Myös maalla tapahtuvat öljyvuodot esim. autoista, koneista ja tankeista saastuttavat meriä, kun maahan valunut öljy huuhtoutuu sadeveden mukana jokiin ja
meriin. Öljy on myrkyllistä ja tappaa kaikkia meren eliöitä kasviplanktonista valaisiin.

Kaikille myrkkypäästöille on ominaista, että ne heikentävät merieläinten vastustuskykyä ja täten altistavat ne syövän jalisääntymishäiriöiden lisäksi monille bakteeri-, virus- ja sienitaudeille.

Muut päästöt: Lannoitteet ja jätevedet aiheuttavat meressä rehevöitymistä, sillä ne sisältävät typpeä ja fosforia. Ne ovat ravinteita, joita kasviplankton tarvitsee kasvaakseen, ja jos ravinteita on meressä paljon, kasvutapahtuu räjähdysmäisesti. Haitallisinta on jos jokin myrkyllinen plankton-eli levälaji lisääntyy; niiden myrkyt rikastuvat ravintoketjussa ja näin aiheuttavat suuriakin merinisäkäskuolemia.

Jätteet: Meriin joutuu vuosittain suunnaton määrä jätettä. Erityisesti biologisesti hajoamattomat jätteet, kuten muovi, aiheuttavat haittaa merieläimille. Ympäri maailmaa on rannoille ajautunut delfiineitä ja valaita, jotka ovat nielleet muovikassin ja tukehtuneet, syöneet jonkin sopimattoman mereen heitetyn esineen tai sotkeutuneet esim.naruihin. Pelkästään muovin on arvioitu tappavan noin miljoona merilintua, 100 000 valasta, hyljettä ja delfiiniä vuosittain.

Äänisaaste: Delfiinit ja valaat elävät äänten maailmassa. Äänet ovat niille erittäin tärkeitä suunnistamisessa ja ruoanhankinnassa. Tämän vuosisadan aikana valtavasti lisääntynyt laivaliikenne on lisännyt samalla myös merenalaista melua. Tämä saattaa vaikuttaa valaiden ja delfiinien kommunikaatioon yksilön ja ympäristönsä sekä toisten lajitovereiden välillä. Myös valtamerissä tapahtuvat merenalaiset räjäytykset, kaivostoiminta ja öljynporaus tuottavat pinnan alla herkkäkuuloisia merinisäkkäitä haittaavaa melua, joka voi heikentää niiden kuuloaistia ja aiheuttaa niille stressiä. Äänisaasteen lisääntymistä pidetäänkin vakavana uhkana kaikille merinisäkkäille.

Ihmistoiminta: Myös ihmisen suora toiminta häiritsee delfiineitä: rannikkoalueilla ja merenlahdissa, missä delfiinit viihtyvät, on usein paljon laivaliikennettä ja muita moottorikäyttöisiä virkistysajoneuvoja. Laivojen ja veneiden potkurit saattavat vahingoittaa uteliaita eläimiä, ja vilkas liikenne tekee muutenkin elinalueen rauhattomaksi. Pullonokkadelfiinien populaatiot kärsivät paikoittain ihmisen toiminnasta, mutta lajina se ei silti ole vielä uhanalainen. Kuitenkin, on vain ajan kysymys, tuleeko se sellaiseksi. Tämä puolestaan riippuu täysin meistä ihmisistä.