öinen taivas | havainnointi | planisfääri

Tähtitaivas

Katse öiselle taivaalle

Öisellä taivaalla voi kerralla nähdä tuikkivan 1000-3000 tähteä, olosuhteista riippuen. Tarkemmin katsoessa voi huomata, että tähdistä syntyy erilaisia rykelmiä, tähtikuvioita.

Kirkkaimpina valopisteinä taivaalla loistavat kuitenkin 4-5 maapalloa lähinnä olevaa planeettaa, Merkuriuksesta Saturnukseen. Paikassa, jossa ei ole häiritseviä valoja, voi onnistua näkemään öisellä taivaankannella ns. linnunradan vyön, jossa on lukemattomia heikkovaloisia, kaukaisia tähtiä.


Linnunradan vyö. (© Anglo-Australian Observatory)

Näiden lisäksi yötaivaalta kykenee paljaalla silmällä erottamaan muutamia lähimpiä galakseja, joista selvimmin näkyy Andromeda, sekä tähtisumuja, jotka koostuvat tähtien valoa heijastavasta tähtienvälisestä aineesta.

Näennäinen liike tähtitaivaalla

Tähtitaivasta tarkastellessa voi huomata, että tähtitaivaan kappaleet vaihtavat yön mittaan paikkaa; itseasiassa koko tähtitaivas kiertyy hitaasti täyden kierroksen taivaankannen ympäri.


Tähtitaivas pitkällä valotusajalla kuvattuna. (© Anglo-Australian Observatory)

Tähdet eivät suinkaan liiku taivaalla, vaan näennäinen liike johtuu maapallon pyörimisestä akselinsa ympäri. Tähdet näkyvät myös eri tavoin eri vuodenaikoina; taivaalle ilmestyy uusia tähtikuvioita, kun toiset taas häviävät näkyvistä ja näkyvät jossain muualla päin maailmaa. Tämä puolestaan johtuu maapallon kiertoliikkeestä Auringon ympäri.

Jos on hyvin tarkkana, voi huomata, että jotkut kirkkaimmista tähdistä liikkuvat poikkeavasti muuhun tähtitaivaaseen nähden. Nämä "tähdet" ovatkin planeettoja, ja poikkeava liike johtuu siitä, että myös ne itse liikkuvat (suhteessa maapalloon) kiertoradallaan Auringon ympäri.

Tähdistöt

Tähtitaivaalle katsellessa tähdet näyttävät esiintyvän toistensa suhteen aina samassa asennossa. Mielikuvituksessa tähtiä toisiinsa yhdistelemällä syntyy taivaalle mitä erilaisempia kuvioita, jotka voivat jopa saada jonkin tutun hahmon muodon. Tutuin tähtikuvio taivaalla lienee Otava, seitsemän tähden rykelmä, joka muistuttaa kauhaa. Se kuluu virallisesti Ison Karhun eli Ursa Majorin tähdistöön.

Orion on yksi tähtivaivaan loistavimpia tähdistöjä. Siinä on useita hyvin kirkkaita tähtiä, kuten Betelgeuse ja Rigel. Tähdistön keskialueella on suuri tähtienvälisestä aineesta koostuva pilvi, Orionin sumu. Orion on mahdollista nähdä Suomessa talvi-iltaisin etelätaivaalla.

Jo mm. antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset tutkivat tähtitaivasta samalla tavoin. He antoivat kuvioille myös niitä kuvaavia nimiä, joista suuri osa kuului jumaltarustoihin. Näistä ja monien muiden kulttuuripiirien nimeämistä tähdistöistä on tämän vuosisadan aikana vakiintunut virallinen tähdistöluokistus, jossa tarkkarajaisesti määritellään tähdistöjen rajat, muoto ja nimitykset.

Luokitus

Kansainvälinen tähtitieteellinen liitto, IAU, vahvisti vuonna 1928 tähtitaivaan jaon 88 tähdistöön. On kuitenkin huomattava, että tähdistöön kuuluvat tähdet eivät välttämättä ole fyysisesti lainkaan lähimpiä tähtiä toistensa suhteen, vaan niiden etäisyydet Maahan voivat vaihdella suurestikin. Ne näyttävät sijaitsevan ryhmissä, koska ovat sattumalta samalla suunnalla maapallolta katsottuna.

Suomenkieliset nimet tähdistöille saat Ursan sivuilta.

Tietylle taivaanosalle ja paikalle ominaiset tähdistöt ja tähtikuviot voidaan esittää ns. tähtikarttoina. Niissä tähdet on esitetty siten, kuin ne näkyvät maankamaralla olevalle katselijalle. Tähtikartat helpottavat tähtien löytymistä ja tunnistamista tähtitaivaalla. Koska tietyt tähdistöt ovat aina tiettynä vuoden- ja vuorokaudenaikana tietyssä paikassa tähtitaivaalla, voi tähdistöjen avulla myös suunnistaa. Tätä ovat apunaan käyttäneet mm. purjehtijat jo useiden vuosisatojen ajan. Tähtien mukaan suunnistajia löytyy myös muualta eläinkunnasta; esimerkiksi lintujen uskotaan käyttävän muuttomatkoillaan apuna mm. tähtien asentoja.

Tähtiakatemia 98
öinen taivas | havainnointi | planisfääri