aurinkofaktoja | koko ja etäisyys | elinkaari rakenne ja toiminta | ilmiöt
Spikulat, flaret ja protuberanssit
Kromosfäärin pinta
on täynnä tuhansien kilometrien korkuisia kaasupatsaita,
ns. spikuloita. Spikulat ympäröivät alueita,
joissa kuuma kaasu kumpuaa Auringon pintaan.

Kuva: © NASA
Auringon rajuimpia kaasupurkauksia
ovat flaret eli roihut. Roihuissa energia vapautuu
räjähdyksenomaisesti, ja ne näkyvätkin auringontutkijoille
kirkkaina välähdyksinä. Yhden roihun on laskettu
vastaavan 10 miljoonan vetypommin räjähdysvoimaa!
Roihujen määrä
riippuu Auringon aktiivisuudesta; vilkkaimpina aikoina roihuja
voi nähdä miltei kerran tunnissa, kun taas joinain
aikoina niitä ei näy viikkokausiin. Voimakkaan roihun
jälkeen Maassa voidaan kokea häiriöitä magneettikentässä.

Kuva: © NASA
Protuberanssit
ovat kaasupurkauksia, jotka voivat kohota
kymmenien tuhansien kilometrien korkeuteen. Protuberanssien muoto
vaihtelee koronassa vallitsevien magneettikenttien mukaan:
- Kehämäiset protuberanssit
kaartuvat takaisin Auringon pinnalle
noustuaan ensin kromosfääristä koronaan, tuhansien
kilometrien korkeuteen.
- Liikkumattomat protuberanssit leijailevat plasmapilvinä
koronan alaosissa suurinpiirtein paikallaan jopa kuukausia, kunnes
putoavat takaisin kromosfääriin tai hälvenevät
aurinkotuulen mukana avaruuteen.
- Räjähdysmäiset protuberanssit muodostuvat
liikkumattomista protuberansseista silloin, kun paikallisessa
magneettikentässä tapahtuu odottamattomia muutoksia.
Tällöin protuberanssin rakenne hajoaa räjähdysmäisesti,
ja aines joko palaa takaisin kromosfääriin tai katoaa
aurinkotuulen mukana avaruuteen.

Kuva: © NASA
Sivun alkuun

aurinkofaktoja | koko ja etäisyys | elinkaari rakenne ja toiminta | ilmiöt
|