aurinkofaktoja | koko ja etäisyys | elinkaari
rakenne ja toiminta | ilmiöt

Spikulat, flaret ja protuberanssit

Kromosfäärin pinta on täynnä tuhansien kilometrien korkuisia kaasupatsaita, ns. spikuloita. Spikulat ympäröivät alueita, joissa kuuma kaasu kumpuaa Auringon pintaan.


Kuva: © NASA

Auringon rajuimpia kaasupurkauksia ovat flaret eli roihut. Roihuissa energia vapautuu räjähdyksenomaisesti, ja ne näkyvätkin auringontutkijoille kirkkaina välähdyksinä. Yhden roihun on laskettu vastaavan 10 miljoonan vetypommin räjähdysvoimaa!

Roihujen määrä riippuu Auringon aktiivisuudesta; vilkkaimpina aikoina roihuja voi nähdä miltei kerran tunnissa, kun taas joinain aikoina niitä ei näy viikkokausiin. Voimakkaan roihun jälkeen Maassa voidaan kokea häiriöitä magneettikentässä.


Kuva: © NASA

Protuberanssit ovat kaasupurkauksia, jotka voivat kohota kymmenien tuhansien kilometrien korkeuteen. Protuberanssien muoto vaihtelee koronassa vallitsevien magneettikenttien mukaan:

  • Kehämäiset protuberanssit kaartuvat takaisin Auringon pinnalle noustuaan ensin kromosfääristä koronaan, tuhansien kilometrien korkeuteen.
  • Liikkumattomat protuberanssit leijailevat plasmapilvinä koronan alaosissa suurinpiirtein paikallaan jopa kuukausia, kunnes putoavat takaisin kromosfääriin tai hälvenevät aurinkotuulen mukana avaruuteen.
  • Räjähdysmäiset protuberanssit muodostuvat liikkumattomista protuberansseista silloin, kun paikallisessa magneettikentässä tapahtuu odottamattomia muutoksia. Tällöin protuberanssin rakenne hajoaa räjähdysmäisesti, ja aines joko palaa takaisin kromosfääriin tai katoaa aurinkotuulen mukana avaruuteen.


Kuva: © NASA

Sivun alkuun

Tähtiakatemia 98
aurinkofaktoja | koko ja etäisyys | elinkaari
rakenne ja toiminta | ilmiöt