--- Mihin luokittelu perustuu?

Eliökunta on kehittynyt elämän synnyn alkuajoista n. 4 miljardissa
vuodessa suunnattoman monimuotoiseksi. Eliölajeja syntyy ja
kuolee sukupuuttoon, kaikkia lajeja ei vielä edes ole löydetty.
Tarkkaa lajimäärää ei tunneta, mutta tällä hetkellä on kuvattu noin 2
miljoonaa eri eliölajia.

Jotta sekaannuksilta vältyttäisiin, on syytä olla tietty yhtenäinen
kansainvälinen nimenantojärjestelmä. Ruotsalainen Carl Von Linne
kehittikin noin 200 vuotta sitten nerokkaan luokittelujärjestelmän,
jonka mukaan kaikille eliölajeille annetaan kaksiosainen tieteellinen
nimi ja lisäksi eliöt vielä luokitellaan kuuluvaksi suurempiin ryhmiin,
sillä perusteella, kuinka läheistä sukua lajit toisilleen ovat.

Nimen ensimmäinen osa viittaa samaan sukuun kuuluvien eläinten
yhteisiin tuntomerkkeihin, jälkimmäinen osa puolestaan määrittää
tarkasti, mikä laji on kyseessä. Läheistä sukua toisilleen olevat suvut
luokitellaan samaan heimoon, läheiset heimot lahkoiksi, lahkot
luokiksi, luokat pääjaksoiksi (eläimillä).

Riippuen siitä, millainen ryhmittely on kyseessä, voidaan edellä
mainittuja tasoja tarkentaa tai yleistää jakamalla esim. tietty
eläinluokka ala- ja yläluokaksi tai lahkot ala- ja ylälahkoiksi. Kaikki
eläimet kuuluvat loppujen lopuksi eläinkuntaan. Nimet tulevat
latinankielestä, ja yleensä ne kuvaavat jotakin tiettyä lajin tai suvun
ominaisuutta. Luokittelua nimitetään taksonomiaksi.

Valaslajit luokitellaan kahteen alalahkoon ja yhdeksään heimoon.

Katso acrobat dokumentti

--ylös-

--- Nisäkkäiden luokittelu

Kuva: Delfiinin poikasen synnytys

Luokka nisäkkäät muodostaa yhdessä kalojen, sammakkoeläinten, lintujen ja matelijoiden kanssa alajakson selkärankaiset ( pääjakso
selkäjänteiset ). Nisäkkäät ovat selkärankaisista kehittyneimpiä, ja ne eroavatkin muista selkärankaisluokista sekä rakenteen, käyttäytymisen että lisääntymisen suhteen.

Nisäkkäät jakautuvat kolmeen alaluokkaan: istukallisiin nisäkkäisiin, pussieläimiin ja nokkaeläimiin. Istukalliset, jotka synnyttävät eläviä poikasia, ovat näistä yleisimpiä, ja ovatkin vallanneet elintilakseen koko maapallon.

Nisäkkäiden tunnuspiirteitä:

1. Lisääntyminen: Poikaset kehittyvät emon kohdussa ja syntyvät "elävinä". Emo imettää poikastaan kunnes poikanen on kyllin kehittynyt hankkimaan itse ravintonsa. Nisäkkäille on myös ominaista, että emo erityisesti hoitaa poikastaan.
2. Ruumiinlämmön säätely: nisäkkäiden ruumiinlämpö pysyy tasaisena (n.36 37 c) ulkolämpötilasta riippumatta, joten ne ovat tasalämpöisiä. Poikkeuksena ovat talviunta tai -horrosta nukkuvat nisäkkäät kuten karhu ja siili. Tasalämpöisiä eläimiä sanotaankin lämminverisiksi.
3. Karvapeite: Nisäkkäille on tunnusomaista kehoa peittävä, suojaava ja lämmittävä karvoitus (turkki, hiukset). Joiltakin nisäkäslajeilta karvoitus häviää sikiö- ja poikasvaiheen jälkeen. Näin on käynyt mm. valaille.
4. Nisäkkäillä on nelilokeroinen sydän, jossa hapellinen ja hapeton veri eivät sekoitu keskenään.

--ylös-

--- Valaiden luokittelu

Valaat (Cetacea) ovat yksi nisäkkäiden lahkoista, ja
meriympäristössä elävinä ne ovat merinisäkkäitä. Valaat jakautuvat
ravinnonhankinnan ja rakenteen mukaan kahteen alalahkoon: Hetulavalaat (Mysticeti), joita ovat uurteis-, silo-, ja harmaavalaat. Hammasvalaat (Odontoceti), johon luetaan seuraavat yläheimot: delfiinit, jokidelfiinit, nokkavalaat ja kaskelotit.

Hetulavalaat ovat paljon hammasvalaita suurempia. Hetulavalailla on
hampaiden paikalla hetulat eli sarveisaineesta rakentuneet levyt,
joista riippuvien ripsien avulla ne siivilöivät vedestä ravinnokseen
pieneliöitä.

Hetulavalaita kutsutaan suuren kokonsa johdosta usein suurvalaiksi.
Suurin hetulavalaslaji, ja samalla mahtavin ikinä maapallolla eläneistä
eläimistä on sinivalas. Se voi kasvaa jopa 34 metrin pituiseksi
(keskimäärin 21 metriseksi) ja painaa peräti 173 000 kg
(keskimääräinen paino on n. 64 000 kg).

Hammasvalailla puolestaan on pitkät ja terävät hampaat, joten niiden
on helppo saalistaa ravinnokseen kaloja ja mustekaloja.
Hammasvalaat ovat yleisesti paljon hetulavalaita pienempiä, poikkeuksen tekee kaskelotti, joka kokonsa perusteella voidaan lukea suurvalaisiin.

Hetula- ja hammasvalaat voi erottaa myös päälaella sijaitsevista
ilmanottoaukoista: hetulavalailla niitä on kaksi, hammasvalailla vain
yksi.

Kolmas alalahko, Archaeoceti, on kuollut sukupuuttoon.

Kuva: Ensimmäisten valaiden esi-isiä kutsuttiin Archaeoceteiksi. Ne saattoivat kasvaa jopa 20 metrin mittaisiksi, mutta sinivalas on niitäkin kookkaampi.

Maailman merissä elää 79 eri hetula-ja hammasvalaslajia. Niiden
elinpiirit vaihtelevat makeanveden joista valtamerten aavoille ulapoille,
ja trooppisen päiväntasaajan vesiltä arktisiin lumen ja jään peittämiin
meriin.

--- Hetulavalaiden heimot

Hetulavalaat jakautuvat luokitteluperusteista riippuen 3-4 heimoon:

Harmaavalaat (Eschrichtiidae)

Harmaavalaisiin kuuluu vain yksi laji, harmaavalas. Sillä on vähän
poimuja vatsapuolellaan, lyhyet hetulat ja pieni selkäkyhmy sekä
muhkuroita selässään.

Uurteisvalaat (Balaenopteridae)

Uurteisvalailla on nimensä mukaisesti vatsan puolella lukuisia
pitkittäissuuntaisia uurrepoimuja. Uurteisvalaiden ruumis on pitkä ja
virtaviivainen, selkäevä on pieni ja hetulat ovat lyhyitä. Uurteisvalaita
ovat sinivalas, sillivalas, seitivalas, tropiikinvalas, lahtivalas ja
ryhävalas.

Silovalaat (Balaenidae)

Kuva: Mustavalas	Kuva: Grönlanninvalas.

Silovalailla ei ole selkäevää eikä uurteita vatsanpuolella, ja niillä on
erittäin pitkät hetulat. Ne ovat kömpelömmän näköisiä kuin
uurteisvalaat; pullean ja tylpän muotonsa takia ne ovat myös
hitaampia uimareita. Silovalaita ovat mustavalas, grönlanninvalas ja
kääpiövalas.

--ylös-

--- Delfiinien luokittelu

Kuva: Kiinan jokidelfiini, toiselta nimeltään baiji.

Hammasvalaiden yläheimo delfiinit (Delphinoidea) koostuu
seuraavista heimoista:

maitovalaat (Monodontidae, johon lukeutuvat sarvi- ja maitovalaat), pyöriäiset (Phocoenidae) sekä delfiinit (Delphinidae)

Jokidelfiinit (Platanistoidea) kuuluvat omaan yläheimoonsa; niitä on 3
eri heimoa, ja lajeja yhteensä 5 kpl.

Puhuttaessa delfiineistä usein tarkoitetaan juuri heimoa delfiinit
(Delphinidae). Selvyyden vuoksi myös tässä tekstissä tarkoitetaan
delfiineistä puhuttaessa heimon Delphinidae jäseniä.

Delfiineihin kuuluu 32 eri lajia, pyöriäisiin 6 ja maitovalaisiin 2 lajia.

Pullonokkadelfiini (Tursiops truncatus) luokitellaan seuraavasti:

· laji: truncatus
· suku: Tursiops
· heimo: delfiinit, Delphinidae
· lahko, alalahko: valaat (Cetacea), hammasvalaat (Odontoceti)
· luokka: nisäkkäät (Mammalia)
· pääjakso, alajakso: selkäjänteiset (Chordata), selkärankaiset (Vertebrata)