--- HARMAAHYLJE

Elinikä, uhkat ja suojelu

Naarashallien keskimääräinen elinikä on 46 vuotta, uroksien 26 vuotta. Poikaskuolleisuus (ensimmäinen elinvuosi) on paikasta riippuen 34-60%.

Atlantin kannat ovat lisääntyviä, Itämeren hallikanta sen sijaan on laskenut huomattavasti. Vasta aivan viimeaikoina on havaittu kannan elpymistä.

Atlantin halleja on metsästetty kalastajille aiheuttamien tuhojen ja parasiittien leviämisen vähentämiseksi. Erityisesti on pyritty poistamaan naaraita ja kuutteja. Metsästys on nykyisin rajoitettua, ja harmaahylje on rauhoitettu tietyillä alueilla kokonaan, toisilla alueillakin ainakin osan vuotta.

Vaikka Itämeren hallit ovat täysin rauhoitettuja, paineet kannan säätelemiseksi ovat kasvaneet viime aikoina kalastajille aiheutuneiden menetysten myötä. Kalastajien mielestä kantaa olisi verotettava, vaikka kysymyksessä on uhanalainen eläinlaji - edes verkoilla käyvät häiriköt tulisi saada ampua.

Ahvenanmaan kalastajille on varattu parisataatuhatta markkaa vuodessa hyljevahinkojen korvausrahaa. Ruotsissa korvauksista on luovuttu.

Hyljevahinkoja voidaan ehkäistä kehittämällä uudenlaisia kalastustapoja ja välineitä. Vahvemmat verkot estäisivät hylkeitä rikkomasta niitä, ja hylkeiden hukkumiset voitaisiin estää kelluvareunaisten rysien käytöllä. Ruotsissa asiaa tutkitaan parhaillaan.

Itämeren hallikannan suurin uhka verkkoihin tarttumisen lisäksi on mereen lasketut saasteet. Itämerta ympäröivät suuret joet tuovat mukanaan teollisuuden ja maatalouden sekä asutuskeskusten saasteita, joista pahimpia ovat orgaaniset kloorivedyt (DDT, PCB). Nämä myrkyt rikastuvat ravintoketjun huippupetoihin, joille ne aiheuttavat vakaviakin ongelmia, mm ongelmia lisääntymisessä, kasvaimia sekä yleiskunnon heikkenemistä, mikä voi johtaa tautien vastustuskyvyn alenemiseen.

Itämeren halli on luokiteltu kansainvälisessä uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi lajiksi, ja on tällä hetkellä kokonaan rauhoitettu.

--ylös--

---ITÄMERENNORPPA

Elinikä, uhkat ja suojelu

Norpan keskimääräinen elinikä on 46 vuotta. Itämerennorpan suurin uhka ovat saasteet ja ympäristömyrkyt (DDT, PCB), jotka aiheuttavat norpille lisääntymishäiriöitä, hedelmättömyyttä ja kasvaimia. Myöskin rauhattomuuden lisääntyminen pesintäalueilla haittaa norpan elämää. Suomessa Itämerennorpan pyynti on kiellettyä.

---KIRJOHYLJE

Elinikä, uhkat ja suojelu

Naaraiden keskimääräinen elinikä on noin 35 vuotta, urokset elävät keskimäärin 25-vuotiaiksi. Luontaisia vihollisia ovat elinalueesta riippuen miekkavalaat, hait, jääkarhut, mursut, kojootit ja kotkat.

Viime vuosisadalla erityisesti kirjohyljekuutteja metsästettiin niiden pehmeän, lumivalkoisen turkkinsa takia. Joillakin alueilla tämä aiheutti kantojen rajun alenemisen, jolloin kirjohylje julistettiin suojeltavaksi näillä alueilla. Niitä on metsästetty myös kalastajille aiheutuneiden saaliinmenetysten vuoksi, ja yhä vieläkin joillain alueilla sallitaan hyljeyksilöiden metsästys, jos niiden havaitaan aiheuttavan vahinkoa kalastajille. Arktisen alueen asukkaat pyytävät kirjohylkeitä ruoakseen, nahkan ja muiden elintärkeiden raaka-aineiden takia.

Kirjohylkeitä tarttuu ja hukkuu verkkoihin, liikenne ja lisääntyvä turismi hylkeiden lepo- ja lisääntymispaikoilla häiritsevät hylkeiden elämää ja lisääntymistä.

Pahimmat uhkat kirjohyljepopulaatioille ovat saasteet ja sairaudet. Vuonna 1988 Pohjanmerellä puhjennut valtava koiran penikkatautia muistuttava virusepidemia, PDV (phocine distemper virus), ja sen altistamat muut virus- ja bakteeritaudit tappoivat noin 18 000 kirjohyljettä. Tanskan ja Hollannin rannikon populaatiot kärsivät epidemiasta eniten. Epidemian aiheuttaneen viruksen alkuperää ei tunneta. Tällaisia epidemioita on puhjennut aika ajoin aikaisemminkin. Hylkeisiin, kuten muihinkin ravintoketjun loppupäässä oleviin eläimiin, kerääntyy haitallisia ainesosia, joita ne saavat vuosien mittaan ravinnostaan. Ympäristösaasteiden raskasmetallit ja polyklooratut bifenyylit (PCB) ovat erityisen haitallisia hylkeiden terveyden ja lisääntymisen kannalta.

Kirjohylkeet ovat rauhoitettuja niiden lisääntymiskauden aikaan, ja alueilla missä kanta on hyvin alhainen, ne ovat rauhoitettuja ympäri vuoden.

--ylös--

---SAIMAANNORPPA

Elinikä, uhkat ja suojelu

Saimaannorpan keskimääräinen elinikä on 25 vuotta. Saimaannorppien kuolleisuus on hieman syntyvyyttä alhaisempi, joten kanta on lievässä kasvussa. Luonnollinen poistuma 200 yksilön kannassa oletetulla ikärakenteella on lähes kymmenen yksilöä vuodessa. Suurin yksittäinen kuolleisuutta aiheuttava tekijä on kalastuksen aiheuttama kuolleisuus, pääosin verkkokalastus. Toinen merkittävä kuolinsyy on pesäpoikaskuolleisuus. Näiden, ja monien muiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta saimaannorppakanta on taantunut viimeisten vuosikymmenien aikana huomattavasti.

Vuoteen 1955 saakka norppia pyydettiin, pääasiassa siksi, että norppien uskottiin aiheuttavan tuntuvia vahinkoja kalastajille repeytyneiden verkkojen ja pyydyksiin tarttuneiden kalojen syömisen muodossa.

Osittain metsästyksen vuoksi saimaannorppakanta oli tuntuvasti vähentynyt, ja se rauhoitettiin vuonna 1955. Rauhoituksen ansiosta norppakanta virkistyi, mikä ei miellyttänyt kalastajia. Niinpä parikymmentä norppaa ammuttiin tutkimustarkoituksiin kalastajien rauhoittamiseksi.

Metsästyksen ja luontaiseen kannanvaihteluun liittyvien tekijöiden (mm. jääolot ja veden pinnankorkeuden luonnollinen vaihtelu) lisäksi saimaannorppakantojen laskuun ovat vaikuttaneet erityisesti ihmisen toimet: kalastus, rantojen rakentaminen ja pesimäpaikkojen häirintä sekä saasteet.

Kalastus aiheuttaa norpalle ongelmia siksi, että se voi takertua kalastajan verkkoon ja hukkua. Tunnetuilla saimaannorpan lisääntymisalueilla verkkokalastus onkin kielletty, mutta muualla verkkokalastuksen säännöstely jää kalastusalueen oman harkinnan varaan.

Rantojen yhä tiiviimpi asutus ja rakentaminen (kesämökit) supistavat norpalle tärkeiden lepokallioiden ja pesimäpaikkojen määrää, ja häiritsevät rauhaarakastavan eläimen elämää. Samoin vaikuttavat lisääntynyt laiva- ja veneliikenne sekä ylipäätänsä kokoajan lisääntyvä virkistyskäyttö ja turismi alueilla, joilla norppia esiintyy.

Lisääntynyt moottorikelkkailu erityisesti norpan pesintäaikana häiritsee norpan pesimärauhaa, ja moottorikelkkailija voi jopa suoranaisesti tuhota norpan pesän tietämättään ajaessaan lumikinoksen yli.

Saimaa on eurooppalaisen mittapuun mukaan vielä erittäin puhdas järvi, mutta paikallisesti Saimaassakin on saastuneempia alueita, erityisesti teollisuuskeskusten lähettyvillä. Orgaaniset klooriyhdisteet tietyillä alueilla uhkaavat norppien lisäksi kaikkia eliöitä, mutta ravintoketjun loppupäässä olevat huippupedot, kuten norppa, kärsivät saasteista eniten; monet myrkyt rikastuvat ravintoketjussa ja kerääntyvät ketjun loppupäässä oleviin eläimiin. Varsinkin Pohjois-Saimaan (Pyhäselkä-Orivesi-Paasivesi) norppakantojen romahtamisen syyksi epäillään synnyttävien naaraiden korkeita elohopeapitoisuuksia.

--ylös--

Saimaannorpan suojelu ja tulevaisuus

Vuonna 1966 kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö IUNC liitti saimaannorpan harvinaisten ja erikoista suojelua kaipaavien eläinlajien listalle. Suomessa, vaikka saimaannorppa olikin rauhoitettu jo v. 1955, suojelutyöhön herättiin vasta 1970-luvun lopussa, kun kanta oli heikentynyt uhkaavasti ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta.

Saimaannorpan suojelemiseksi perustettiin Haukivedelle, Linnansaaren alueelle kansallispuisto, jossa norpat saavat lisääntyä ja elää rauhassa. Linnansaaren-Koloveden alueella norppakanta onkin kasvanut enemmän kuin muilla alueilla. Myös Pihlajaveden alueelle on suunnitteilla norpan suojelualue.

Nykyisin myös Saimaan juoksutuksissa otetaan huomioon norpan pesintäajat, jotta tarpeettomilta pesän romahduksilta vältyttäisiin. Tunnetut norpan pesimäalueet ovat myös kalastukselta rauhoitettuja. Rantarakentamista on rajoitettu joillakin alueilla, ja liikkumisrajoitussuosituksia norpan pesintäaikaan erityisesti moottorikelkoilla on annettu.

Kuva: (c) Ismo Marttinen

Jos saimaannorpan suojeluun suhtaudutaan vakavasti, ja nykyiset suositukset tulevat lainvoimaiseksi, norppakannan ennustetaan lisääntyvän. Tärkeää sekä saimaannorpan että muiden saimaan eliöiden kannalta on myös vesistön puhtaudesta huolehtiminen; ravinnekuormitus, teollisuuden jätevedet sekä laivaliikenteen päästöt on pyrittävä pitämään minimissä.

Saimaannorppakannan rakennetta ja levinneisyyttä tutkitaan; Joka kevät suoritetaan norppien pesien laskenta ja inventointi (romahtaneet pesät), josta saadaan selville pesinnän onnistuminen. Radiolähettimillä kartoitetaan yksittäisten norppien elinpiiriä, ja kuolleena löytyneiden norppien kuolinsyyt tutkitaan. Näin saadaan selville norppakannan uhkatekijöiden vaikutuksia, ja kyetään kehittämään uusia suojelukeinoja.

Saimaan vesistöalueen on arvioitu kykenevän tarjoamaan elinalueet ja ravinto noin 2000 hylkeelle, ilman kalakantojen heikkenemistä tai uhkaa kalastajille. Suojelutyön päämääränä on saada nostetuksi
saimaannorppakanta 400 yksilöön vuoteen 2025 mennessä.

Erityisesti WWF on koordinoinut saimaanorpan suojelua ja tutkimusta jo parikymmentä vuotta. Nykyään suojelutyöstä vastaa
Metsähallituksen Luonnonsuojelun Itä-Suomen puistoalue yhteistyössä Etelä-Savon ympäristökeskuksen ja WWF:n kanssa.

--ylös--