Yli 50 miljoonaa vuotta sitten maapallolla eli suurikokoisia maalla asustavia nisäkkäitä. Pikkuhiljaa nämä siirtyivät elämään myös vedessä, ja osalle niistä kehittyi ruumiinrakenne, joka sopeutti ne elämään täydellisesti vesiympäristössä. Näitä maalta mereen siirtyneitä nisäkkäitä kutsutaan valaiden esi-isiksi. Niitä nimitetään Archaeoceteiksi.

Ne elivät maailman merissä seuraavat noin 25 miljoonaa vuotta, kunnes pikkuhiljaa niistä kehittyi kaksi erilaista muotoa; hammasvalaat ja hetulavalaat. Molemmista muodoista alkoi kehittyä nykypäivänäkin tunnettuja valaslajeja, mm. delfiineitä ja suurvalaita.

--- Vesielämään sopeutunut ruumiinrakenne

Jotta nämä ilmaa hengittävät, aikaisemmin nelijalkaiset nisäkkäät pystyivät helposti liikkumaan ja hengittämään sekä hankkimaan ravintonsa vesiympäristössä, niiden ulkomuodossa ja myös fysiologiassa täytyi tapahtua suuria muutoksia. Niinpä valaat muistuttavatkin ulkoisesti enemmän kaloja kuin maanisäkkäitä.

Eturaajat ovat muotoutuneet eviksi, sieraimet siirtyneet päälaelle, häntä muuttunut pyrstöksi, korvalehdet kadonneet ja sukuelimet painuneet ruumiin sisäpuolelle.

--ylös-

Valaat hengittävät muiden nisäkkäiden tavoin ilmaa. Mutta koska ne elävät meren pinnan alapuolella suurimman osan ajasta, käyden pinnassa vain ottamassa ilmaa keuhkoihinsa, niiden hapen käyttö poikkeaa suuresti maalla elävien nisäkkäiden, vaikkapa meidän ihmisten, hapen käytöstä. Valaille nimittäin riittää keuhkollinen ilmaa pitkiinkin sukelluksiin, sillä ne voivat varastoida lihaksiinsa ja vereensä happea, elintärkeää hengityskaasua.

Jotkut suurvalaat voivat sukeltaa jopa yli kahden kilometrin syvyyteen ja pysyä sukelluksissa yli puoli tuntia. Delfiineillä syvin mitattu sukellus on noin 550 metriä. Delfiinit ja muut pikkuvalaat pystyvät olemaan sukelluksissa enintään noin 10 minuuttia.

--- Miten evoluutio tapahtuu?

Evoluutio tarkoittaa eliöiden kehitystä pitkän ajanjakson (miljoonia vuosia) kuluessa. Tietty eläinlaji kehittyy pikkuhiljaa yhä paremmin
elinympäristöön sopeutuneeksi.

Jotta esim. valaiden maalla eläneet esi-isät olisivat voineet elää vedessä, niille oli kehityttävä sellaisia rakenteita, että ne pystyivät elämään vedessä vaivatta.

Tietyn lajin sisällä jokainen yksilö on hiukan erilainen, ja yksilön ominaisuudet periytyvät jälkeläisille. Niinpä sellaiset yksilöt, jotka tulivat toisia yksilöitä paremmin toimeen vesiympäristössä, saivat jälkeläisiä, jotka tulivat kenties vielä paremmin toimeen vesiympäristössä. Näin miljoonien vuosien kuluessa kehittyi täydellisesti vesiympäristöön kehittyneitä lajeja.

--ylös-