LISÄTIETOA DELFIINEISTÄ OSANA MERIEKOSYSTEEMIÄ

Meren salaisuudet

Miljoonia vuosia sitten syntyneet ensimmäiset eliöt syntyivät ilmeisesti merissä. Kehitys on jatkunut nykypäivään asti, ja merissä elääkin suunnaton eläin- ja kasvilajisto. Merissä, aivan niin kuin maallakin, on erilaisia alueita, joissa elää niille ominainen eliöstö (eläin- ja kasvilajit). Esimerkiksi rannikon matalikoilla tai alueella, jossa joki laskee mereen, elää hyvin paljon erilainen eliöstö verrattuna syvän meren alueisiin, ja trooppisissa merissä elää varmasti erilainen eliöstö kuin napa-alueiden merissä. Tämä johtuu siitä, että näillä alueilla on erilaiset ympäristötekijät eli valon määrä, lämpötila, ravinteiden määrä, meren virtaukset ja suolapitoisuus. Tietyt lajit viihtyvät siis vain tietynlaisilla alueilla. Aluetta, jossa on tietynlaiset ympäristötekijät ja tietynlainen lajisto, kutsutaan ekosysteemiksi. Ekosysteemissä kaikki osaset ovat yhtä tärkeitä; siellä elävät eläin- ja kasvilajit ovat toisistaan riippuvaisia, ja alue, jossa ne elävät, on tärkeä niiden elossa säilymiselle.

Miten eri eliöt ovat toisistaan riippuvaisia?

Eliöt muodostavat ns. ravintoketjuja. Niissä jokainen eliölaji on jonkin toisen eliön ravintoa. Näin luonnossa kaikki eliöt hyötyvät toisistaan, ja jokaisen olemassaolo on jollekin toiselle eliölle tärkeää.

Tuottajat: Vihreät kasvit, merissä esim. merilevä, tai vaikka pienen pienet kasviplanktonit, ovat ns. tuottajia. Ne tuottavat auringon valon ja hiilidioksidin sekä veden avulla happea ja sokeria, jota ne myös itse käyttävät ravinnokseen. Ainoastaan tuottajat kykenevät itse tuottamaan ravintonsa. Muut eliöt joutuvat hankkimaan ravintonsa käyttämällä toisia eliöitä ravinnokseen. Niitä kutsutaankin kuluttajiksi.

Kuluttajat: Kuluttajia ovat eläimet, jotka syövät kasviravintoa (ns.kasvissyöjät), sekä eläimet, jotka syövät joko kasvissyöjiä tai toisia lihansyöjiä. Toisia eläimiä syövät eläimet ovat petoja. Meressä kasviplanktonia syövät pikkuruiset eläinplanktonit. Eläinplanktonia syövät tietyt kalat, esim. silli. Sillejä syövät puolestaan esim. pullonokkadelfiinit. Pullonokkadelfiineitä saalistavat puolestaan hait ja joskus myös miekkavalaat.

Hajottajat: Ravintoketjun loppupäässä ovat eläimet, jotka käyttävät ravinnokseen kaikkia muita ravintoketjun osakkaita, mutta vasta niiden kuoltua. Nämä kuolleita eliöitä ravinnokseen käyttävät eläimet ovat hajottajia. Ne sananmukaisesti hajottavat kuolleen eliön (kasvin tai eläimen) ravinnokseen. Hajotustoiminnassa vapautuu samalla ravinteita, joita kasvit voivat käyttää hyödykseen kasvussaan. Meressä hajottajina toimivat mm. pohjalla kuhisevat bakteerit, ravut ja katkaravut.

Ekosysteemit ovat herkkiä ja haavoittuvaisia yhteisöjä. Ravintoketjun osaset ovat kaikki tiiviisti riippuvaisia toisistaan; jos esimerkiksi delfiinin ravintokalat häviäisivät tietyltä alueelta (esimerkiksi liikakalastuksen takia), delfiinillä ei olisi ruokaa. Tällöin alueella elävät delfiinit lähtisivät etsimään ravintoaan toisilta alueilta, ja häviäisivät näin niiltä alueilta, mistä ravintokalat puuttuvat.
Planktonit puolestaan runsastuisivat liikaa, jos niitä käyttävien kalojen (esim. delfiinin ravintokala silli) määrä romahtaisi. Tällä olisi puolestaan koko meri ekosysteemiin haitallisesti vaikuttavia tekijöitä. Tätä kautta koko ekosysteemi saattaisi häiriytyä jopa yhden linkin puuttuessa.

Monet tekijät uhkaavat merta ja sen eliöitä. Jos haluamme, että meret ja niiden eliöt säilyvät, on meidän suojeltava merta ympäristönä, sekä sitä kautta myös siellä eläviä kaikkia eliöitä, niin delfiineitä ja haita kuin meren pohjalla eläviä bakteereitakin. Merta ja sen eliöitä uhkaavia tekijöitä voit tutkia lisää uhkat, tutkimus ja suojelu-osassa.