LISÄTIETOA DELFIINIEN KÄYTTÄYTYMISESTÄ

Ryhmäkäyttäytyminen

Ryhmään kuuluvien yksilöiden välillä on sosiaalista vuorovaikutusta, ja ne muodostavat toistensa kanssa kiinteitä "ystävyyssuhteita".

Erityisen kiinteä side syntyy emon ja poikasen välille. Noin vuoden verran poikanen on emostaan riippuvainen fyysisestikin, sillä emo imettää poikastaan useita kuukausia. Katso poikasenhoito. Läheinen suhde emon ja poikasen välillä kestää syntymän jälkeen noin 3-5 vuotta.

Nuoret urokset muodostavat noin 2-3 yksilön "poikamiesryhmiä", joissa ne yhdessä varttuvat aikuisiksi.

Nuoret naaraat liikkuvat yhdessä muiden nuorten delfiinien kanssa, kunnes noin 8-12 vuoden iässä saavat ensimmäisen poikasensa ja liittyvät emo-poikasryhmään.

Ryhmän sisällä on sosiaalinen arvoasteikko, ns. dominanssihierarkia. Korkea-arvoisin yksilö johtaa ryhmän kulkua muiden seuratessa perässä erilaisissa muodostelmissa. Arvoasteikkoaan delfiinit pitävät yllä tietynlaisen nokkimisjärjestyksen avulla; ne ilmaisevat omaa arvoaan läimäyttelemällä pyrstöllään veteen, nakkelemalla niskojaan, ottamalla uhkaavia asentoja, päästämällä uhkaavia naksahteluääniä sekä puskemalla ja näykkimällä toisiaan.

Aggressiivisuuttaan delfiinit ilmaisevat myös näykkimällä toisiaan sekä päästämällä ilmakuplia hengitysaukostaan. Delfiinit myös hyväilevät toisiaan; ne koskettelevat toisiaan kylkievillään ja kuonollaan sekä hankaavat toisiaan vastakkain. Delfiinit ovat aktiivisia sekä yöllä että päivällä. Delfinaariotutkimusten perusteella tiedetään, että delfiinit käyttävät nukkumiseen aikaa noin 30 % vuorokaudesta. Delfiini nukkuu kuitenkin vain toisella aivopuoliskollaan, joten uni on pinnallista koiranunta. Delfiineillä ei ole havaittu REM-univaihetta, joten se ei näe unta.

Ravinnon hankinta ja ruokailu ajoittuvat aikaiseen aamuun ja myöhäiseen iltapäivään. Delfiinit käyttävät suuren osan ajastaan sosiaaliseen kanssakäymiseen toistensa kanssa. Delfiinien lisääntymiskäyttäytymisestä tietoa lisääntymisen yhteydessä ja kommunikaatiosta tietoa kommunikointitapojen yhteydessä.

Leikinomainen käyttäytyminen

Delfiinien nähdään usein ratsastavan laivojen keula-aalloilla. Tällöin delfiinien nopeus saattaa nousta moninkertaiseksi normaaliin uintinopeuteen verrattuna, sillä keula-aalloilla ratsastaminen on energiaa säästävää vapaamatkustusta. Delfiinit hyödyntävät myös meren aaltojen eteenpäin työntävää voimaa, ja uivat joskus myös suurvalaiden vanavedessä. Poikanen saa myös hydrodynaamista etua uidessaan emonsa kyljessä, jolloin veden vastus on pienempi.

Delfiinit kykenevät hyppäämään vedestä noin viiden metrin korkeuteen. Takaisin ne putoavat joko selälleen tai kyljelleen. Delfiinin mahtavasta hyppyvoimasta voi saada aavistuksen delfiininäytöksissä, joissa ne hyppäävät muutaman metrin korkeuteen.

Sekä nuoret että vanhemmatkin delfiinit huvittelevat jahtaamalla toisiaan, leikkimällä pinnalta löytämillään puun palasilla, heittelemällä merilevää toistensa päälle ja houkuttelevat myös toisensa leikkiin mukaan. Varsinkin nuorten yksilöiden leikki on hyvää harjoitusta ruoan etsintää ja puolustautumista silmälläpitäen.

Hoivakäyttäytyminen

Pullonokkien on havaittu auttavan sairaita tai loukkaantuneita lajitovereitaan kannattelemalla niitä pinnalla tai pysyttelemällä niiden rinnalla samalla niille äännellen. Uros saattaa paimentaa laumaansa ajaen yksilöitä lähemmäs toisiaan. Tämä lisää lauman turvallisuutta. Laumalla saattaa olla tiedustelijayksilöitä, jotka tarkkailevat ympäristöään ja ilmoittavat siitä muille lauman jäsenille.

Suhteet muihin lajeihin

Pullonokkien on nähty viihtyvän muiden delfiinilajien sekä mm. mustavalaiden, harmaavalaiden ja ryhävalaiden seurassa. Ne hyödyntävät suurvalaiden syrjäyttämää vettä helpottaakseen uintiaan, toisten delfiinilajien kanssa ne ruokailevat. Myös merikilpikonna saattaa saada pullonokasta seuralaisen.

Delfiinit välttävät haiden seuraa. Erityisesti tiikerihait saattavat herättää delfiineissä vihamielisyyttä, ja joskus delfiinien on havaittu hyökänneen niiden kimppuun ja jopa tappaneen niitä.

Monet villit delfiinit ovat ihmisiä kohtaan varsin kesyjä. Tiedossa on monia tapauksia, joissa yksittäinen delfiini on hakeutunut ihmisen seuraan, ja antanut ruokkia ja koskettaa itseään. Joissain tapauksissa delfiini on jopa antanut ihmisen ratsastaa selässään. Delfiini on saattanut kantaa mukanaan elävää kalaa, jota se on esitellyt ihmisille. Tällaisen läheisen sosiaalisen kontaktin merkitys on jäänyt ihmisille arvoitukseksi. Tosin, joskus delfiini on voinut siepata ihmisen rannasta vieden hänet liian kauaksi rannasta merivirtojen vietäväksi, tai estänyt uivan ihmisen rantaan pääsyn. Tarkoituksena on ilmeisesti ollut leikki, mutta ihmiselle seuraukset ovat saattaneet olla kohtalokkaitakin.

Miten villien delfiinien populaatioista saadaan
tietoja?

Vuosikymmeniä sitten villejä delfiinejä pystyttiin tutkimaan vain kuolleita yksilöitä preparoimalla. Näin saatiin tietoa eläimen anatomiasta, kunnosta kuolinhetkellä, kuolinsyystä, sukukypsyydestä, ja hampaita tutkimalla iästä. Vielä nykyisinkin, jos jollekin alueelle rantautuu ja kuolee kokonainen delfiinilauma, voidaan parven yksilölukumäärästä ja ikä- ja sukupuolirakenteesta saada tietoja.

Monien käyttäytymiseen liittyvien asioiden tutkimiseen tarvitaan kuitenkin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä; olosuhteet eivät ole aina tutkimukselle otolliset, ja eläimiä saattaa olla vaikeaa löytää, puhumattakaan vaikeuksista pysyä lauman perässä. Käyttäytymisen tarkkailun täytyy olla johdonmukaista ja tarpeeksi intensiivistä, jotta asioista syntyy todenmukainen kuva.

1970-luvulta lähtien delfiinitutkimuksessa on tapahtunut suurta edistystä; seurantaan on kehitetty monia nerokkaita apuvälineitä, kuten delfiineihin kiinnitettäviä radiolähettimiä sekä satelliitin välityksellä toimivia lähettimiä. Näin yksilöiden liikkeistä, vaellusreiteistä ja käyttäytymisestä voidaan saada tietoa koko niiden elämän ajalta.Myös populaatiodynamiikasta, eli tietyllä alueella elävien pullonokkien lauman rakenteesta, muutoksista, lukumääristä ja niiden vaihteluista voidaan saada uusien tutkimusapuvälineiden avulla tarkempaa tietoa. Yksilöiden tunnistamiseksi käytetään mm. selkäevistä otettuja tarkkoja valokuvia.

Monia asioita on kuitenkin edelleenkin vaikea tutkia luonnossa. Delfiinit tekevätkin yhteistyötä tutkijoiden kanssa delfinaarioissa, joissa on ainutlaatuinen tilaisuus saada tietoa mm. delfiinin kommunikaatiotavoista, kaikuluotauksesta, lisääntymisestä ja poikasenhoidosta, fysiologiasta, sairaudenhoitokeinoista, ravinnontarpeesta ym., jotka kaikki osaltaan auttavat meitä ymmärtämään kokoajan uusia asioita pullonokkien vedenalaisesta elämästä.