--- Johdanto

Iloisesti laivojen keula-aalloilla ratsastavat pullonokat ovat tulleet ihmisille tutuiksi osittain delfiinien luontaisen uteliaisuuden vuoksi. Delfiinit eivät nimittäin pelkää ihmistä, vaan ne osoittavat mielenkiintoa esimerkiksi sukeltajia ja veneilijöitä kohtaan.

Delfiinien kerrotaan myös pelastaneen ihmisiä merihädästä ja jopa hukkumiselta. Ne ovat kannatelleet haaksirikkoutunutta ja vieneet tämän rantaan. Delfiineistä on kerrottu tarinoita jo vuosituhansien ajan, ja ne jaksavat olemuksellaan kiehtoa ihmisiä tänäkin päivänä.

Pullonokkadelfiinit, kuten useat muutkin delfiinilajit, ovat erittäin
sosiaalisia eläimiä. Ne viihtyvät lajitovereidensa kanssa ryhmissä ja laumoissa, kommunikoivat keskenään ja tekevät yhteistyötä mm. saalistaessaan ja poikastenhoidossa.

Sosiaalisuus on ollut monien delfiinilajien hyvän menestyksen avain. Ryhmien koostumuksen ja toiminnan tutkiminen onkin tärkeää ymmärtääksemme paremmin delfiinien käyttäytymistä.

--- Elinalueet ja levinneisyys

Levinneisyys

Pullonokkadelfiinit ovat asuttaneet laajat alueet trooppisten ja lauhkeiden vyöhykkeiden meristä, ainoastaan napa-alueiden kylmistä vesistä se puuttuu. Ne ovat levinneet myös monille eristyneille merille, kuten Välimerelle, Punaisellemerelle, Mustallemerelle ja Kalifornianlahdelle.

Koska pullonokkadelfiini on lajina hyvin laajalle levinnyt, se on joutunut sopeutumaan mitä erilaisimpiin olosuhteisiin. Täten niiden elintavat (ruokailu, liikkuminen, käyttäytyminen) vaihtelee paljonkin riippuen siitä, minkä alueen kannasta milloinkin on kysymys.

--ylös-

--- Ruumiinrakenne

Koko

Pullonokkadelfiinin keho on muodoltaan virtaviivainen ja täten meriympäristöön erittäin hyvin sopeutunut. Sopeutuminen heijastuu myös moniin eri ruumiinrakenteisiin ja fysiologisiin toimintoihin.

Aikuinen pullonokkadelfiini on yleensä kahdesta kolmeen metriä pitkä ja painaa noin 140 - 300 kg. Urokset ovat yleensä hiukan suurempia kuin naaraat. Suurin tavattu pullonokka on ollut 4,5 metriä pitkä ja 650 kilon painoinen.

Kokoerot delfiinien välillä saattavat johtua elinpaikkaeroista. Yleisesti on havaittu, että rannikkoekotyyppi on pienempi kooltaan kuin avomeriekotyyppi. Esimerkiksi Floridan rannikolla delfiinien keskimääräinen koko on noin 2.6 metriä ja alle 250 kg, Tyynellä merellä puolestaan on havaittu liki neljän metrin pituisia ja yli 400 kilon painoisia yksilöitä.

Kuva: Keho on muodoltaan erittäin virtaviivainen; siinä ei ole rakenteita, jotka vaikeuttaisivat sen uintia.

--ylös-

--- Aistit

Näköaisti:
Pullonokkadelfiinin näkökyky on erinomainen sekä vedessä että pinnan yläpuolella. Kaikki delfiini-ja valaslajit eivät tosin ole yhtä tarkkanäköisiä; esimerkiksi jotkut jokidelfiinilajit ovat käytännöllisesti katsoen sokeita.

Pullonokkadelfiinin näkökyky on erityisesti sopeutunut vesiympäristöön. Vaatimukset näkökyvylle ilmassa ja vedessä ovat erilaiset, koska vesi taittaa valoa erilailla kuin ilma. Vedenpinnan yläpuolella silmän linssi mukautuu taittamaan valoa niin, että näkökyky on yhtä tarkka kuin veden pinnan alapuolellakin. Jos linssi ei mukautuisi, delfiini olisi pinnan yläpuolella likinäköinen.

Pullonokkadelfiinin verkkokalvolla on sekä sauva-että tappisoluja; täten delfiinit kykenevät näkemään heikossakin valaistuksessa (tappisolut ovat erikoistuneet hämäränäkemiseen ja muotoihin), ja ilmeisesti havaitsevat myös värejä (sauvasolut ovat erikoistuneet värien aistimiseen). Delfiinien silmissä on myös erikoinen valoa heijastava kerros, joka heijastaa kuvan verkkokalvolle toistamiseen. Tämä parantaa osaltaan delfiinin hämäränäkökykyä. Samanlainen ominaisuus on monilla maanisäkkäillä.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan kaikilla hammasvalailla on kaksi tarkan näkemisen pistettä. Oletetaan, että niillä olisi stereonäkökyky sekä vedessä että pinnan yläpuolella.

--ylös-

--- Ravinto

Ravinnon koostumus

Delfiinit ovat petoeläimiä; ne saalistavat ravinnokseen kalaa, kuten makrillia, silliä ja turskaa, sekä kalmareita ja meren äyriäisiä. Ruokavalion koostumus vaihtelee kuitenkin riippuen siitä, minkälaista ravintoa alueella esiintyy. Delfiinin ravinto vaihtelee myös eri ajankohtina. Joillakin alueilla, esimerkiksi Pohjanmerellä ne syövät pääasiassa sillejä, pieniä haita, koljia ja merianturoita, toisilla alueilla taas makrilleja, mulloja, kalmareita ja satunnaisesti katkarapuja. Särkänniemen delfiinit syövät mm. makrillia, kilohailia, silliä, villakuoretta, turskaa ja kalmareita. Kalat on pyydetty Pohjois-Atlantin puhtailta vesiltä.

--ylös-

--- Käyttäytyminen

Laumojen rakenne

Delfiinipopulaatio on delfiiniryhmittymä, joka koostuu samasta delfiinilajista, elää tiettynä aikana, tietyllä alueella, ja jonka yksilöt kykenevät keskenään saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Populaatio on siis aina tiettyyn eläinlajiin kuuluvien yksilöiden ajallisesti ja paikallisesti rajattu ryhmä.

Pullonokkadelfiinit elävät 2-15 yksilön ryhmissä (engl. pod). Ryhmäkoko vaihtelee elinpaikan suhteen; syvemmissä ja avoimemmissa vesissä elävissä ryhmissä ryhmäkoot ovat suurempia kuin rannikon matalikoilla elävissä ryhmissä. Tämä saattaa johtua ruokailutapojen erilaisuudesta ja suuren ryhmän tarjoaman suojan tärkeydestä avovesissä.

Vaikka ryhmät ovat tiiviitä yksiköitä, ei niiden koostumus silti pääsääntöisesti perustu jäsenten välisiin sukulaisuussuhteisiin, vaan ikään ja sukupuoleen. Ryhmiä on luokiteltu seuraavasti:

Emo-poikasryhmä: ryhmään kuluu emoja pienine poikasineen. Nuorten ryhmä: eroaa aikaa myöten emo-poikasryhmästä, ja voi sisältää sekä uroksia että naaraita. Urosryhmä: sisältää aikuisia uroksia, jotka vierailevat usein naaraiden luona, mutta eivät jää niiden luokse.

Ryhmät liittyvät satunnaisesti yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi, laumoiksi (herd). Laumoissa voi olla jopa sata yksilöä. Laumojen liittyessä yhteen syntyy useiden satojen delfiiniyksilöiden parvia (school). Suuresta lauma- tai parvikoosta on hyötyä erityisesti saalistaessa, sillä kalaparvet on helpompi saartaa usean yksilön voimin.

--ylös-

--- Lisääntyminen ja poikasten hoito

Sukukypsyys

Pullonokkadelfiinien lisääntymisbiologiaa ja poikasenhoitoa on ollut ainutlaatuisen hyvä mahdollisuus seurata delfinaarioissa. Niinpä delfiinien lisääntymisestä tiedetäänkin suhteellisen paljon verrattuna monien muiden tutkittujen eläinten lisääntymiseen. Naaraat tulevat sukukypsiksi keskimäärin 5-12 vuoden iässä, urokset hieman vanhempina, noin 10-12 ikäisinä.

Naaraiden sukukypsyys saattaa heiketä iän karttuessa. Täten delfiineillä on eräänlaiset vaihdevuodet. Delfiininaaras voi tulla raskaaksi heti edellisen poikasen synnyttyä. Yleensä naaraat kuitenkin tulevat raskaaksi vain noin joka 4.vuosi.

--ylös-

--- Kommunikointitavat ja Kaikuluotausjärjestelmä

Vaikka delfiinillä onkin hyvä näköaisti, tärkein aisti on kuitenkin kuulo, sillä tummissa ja usein sameissa vesissä äänet antavat ympärillä tapahtuvasta tarkempaa informaatiota. Delfiinit siis elävät äänten maailmassa, ja ne ovat siihen hyvin varustettuja. Delfiinit kommunikoivat pääasiassa monipuolisten vihellyssarjojen avulla, ja pystyvät hahmottamaan ympäristöään erittäin tarkasti ns. kaikuluotausjärjestelmän avulla. Delfiinit ovatkin hyvin innokkaita ääntelijoitä, ja ne käytävät kaikuluotaintaan ja vihellyksiä vilkkaasti sekä luonnossa että delfinaariossa.

Kuva: Delfiinien jutusteluhetki.

Toki delfiinit voivat ilmaista itseään myös käyttäytymisensä avulla: ne voivat ottaa erilaisia asentoja, läimäytellä pyrstöllään veteen (jolla delfiini voi herättää huomiota tai osoittaa aggressiivisuuttaan), naksutella leukojaan (myös merkki aggressiivisuudesta) tai hyppiä ilmaan. Hyppyjen avulla delfiinit voivat paikantaa toisensa, kun näkevät hyppäävän laumatoverin ja kuulevat veden pärskeet sen osuessa takaisin veteen. Delfiinit voivat ilmeisesti kommunikoida myös kemiallisin keinoin; ne voivat makuaistinsa avulla havaita toisten lajitovereiden lähettämiä makusignaaleja, jotka leviävät vedessä lähiympäristöön.

--ylös-

--- Delfiinit osana meriekosysteemiä

Elämän monimuotoisuus eli biodiversiteetti

Meret, jotka peittävät noin 70 % koko maapallon pinta-alasta, ovat biologisesti erittäin lajirikkaita. Maapallon eliöt ovat jakautuneet noin 40 eri pääjaksoon, joista noin 15 pääjaksoa esiintyy vain meressä. Siellä asustaakin tuhansiin eri lajeihin kuuluvia kaloja, äyriäisiä, nisäkkäitä, mikro-organismeja ja kasveja, jotka kuuluvat tuhansiin eri lajeihin. Eniten meressä on eri mikrobilajeja.

Kaikille näille eliöille on ominaista, että ne ovat sopeutuneet elämään merivedessä. Merivesihän on suolaista, ja valtamerissä suolapitoisuus on noin 35 promillea. Itämeressä suolapitoisuus on alle 13 promillea, ja sitä sanotaan murtovedeksi. Alhaisen suolapitoisuuden vuoksi siellä viihtyy sekä makean että suolaisen veden eliöstöä.

--- Elinikä

Pullonokkadelfiineiden keskimääräinen elinikä on noin 20-25 vuotta. Tosin vanhempiakin yksilöitä on tavattu, vanhin on ollut noin 48-vuotias. Keskimääräiseen elinikään vaikuttaa muun muassa poikaskuolleisuuden määrä. Delfiineillä poikaskuolleisuus on korkea, mikä osaltaan laskee delfiinien keskimääräistä elinikää. Delfinaarioissa elävien delfiinien hengissäsäilyvyysluvut ovat meressä elävien luokkaa. Tällä hetkellä vanhin delfinaariossa elävä delfiini tavoittaa 48 vuoden iän parin vuoden sisällä.

--ylös-

--- Delfiinien koulutus

Ovatko delfiinit älykkäitä?

Delfiinit ovat erittäin hyviä oppimaan ja muistamaan asioita, ja tuntuvat jopa ymmärtävän viittomakielellä viitottuja lyhyitä lauseita. Niillä on myös ruumiinkokoonsa nähden isokokoiset aivot. Siksi niitä on kautta aikojen pidetty älykkäinä eläiminä. Älykkyys on pohjimmiltaan sitä, kuinka tietty eläin kykenee tulemaan toimeen omassa elinympäristössään ja selviytymään jokapäiväisessä elämässään. Älykkyyden mittaaminen on hyvin vaikea tehtävä, sillä kaikki eläimet käyttävät aivojaan oman elinympäristönsä ja oman hengissä säilymisen kannalta sopivalla tavalla, josta ulkopuolinen ei välttämättä edes voi olla tietoinen.

Ihminen ei voi laittaa eläimiä älykkyysjärjestykseen; ei ole järkevää verrata esim. delfiiniä ja ihmistä tai delfiiniä ja simpanssia keskenään, sillä ne elävät aivan erilaisissa ympäristöissä, ja ovat varmasti toisiaan älykkäämpiä omissa elinympäristöissään. Eläimen älykkyyttä ei siis voi määritellä ihmisen mittareiden mukaan. Monesti ihmiset kuitenkin tekevät tahattomasti virheen tulkitessaan eläimen käyttäytymistä pelkästään ihmisen maailman näkökulmasta katsottuna; he liittävät käyttäytymiseen inhimillisiä piirteitä, jotka ovat eläinten maailmassa tuntemattomia.

--- Miten eläimet oppivat?

Kun jokin asia tai tapahtuma aiheuttaa pysyvän muutoksen eläimen käyttäytymisessä, sen sanotaan oppineen jonkun asian. Kaikki eläimet oppivat suuren osan käyttäytymisestään seuraamalla lajitovereitaan ja matkimalla niitä. Esimerkiksi delfiinin poikanen tarkkailee lauman muita jäseniä ja oppii ensimmäisenä elinvuotenaan suuren määrän asioita. Poikanen oppii mallista seuraamalla myös monia temppuja, kouluttajan ei tarvitse niitä sille edes opettaa.

--ylös-

--- Miksi delfiineitä koulutetaan?

Delfiinien koulutus on tärkeää niiden hoidon kannalta. Niille opetetaan monia asioita, jotka helpottavat niiden tutkimista, esimerkiksi ne oppivat ojentamaan pyrstönsä verikoetta varten tai puhaltamaan viljelymaljalle hengitysnäytettä varten. Eläimen terveydentilan määrittämisessä delfiinin yhteistyö on erittäin tärkeää.

Miljoonat ihmiset käyvät maailman delfinaarioissa ja merieläinpuistoissa katsomassa ja seuraamassa delfiinejä ja niiden upeita esityksiä, ihailemassa niiden kauneutta ja sulavaa liikkumista vedessä. Ihmiset viihtyvät, mutta samalla myös oppivat. He saavat lisää tietämystä merestä, sen ihmeellisestä maailmasta ja eläimistä, erityisesti delfiinistä, osana tätä harmoniaa. Toiveena on, että me kaikki myös heräisimme siihen tosiasiaan, että kaikki meren pienet ja suuret ihmeet, vaikkapa delfiini, tarvitsee ihmisen jatkuvaa välittämistä ja suojelua meressä, jota uhkaavat meidän omat toimemme. Jos yhdellekin ihmiselle syttyy mielenkiinto ja halu tietää lisää, päämäärä on saavutettu.

Koulutettuja delfiineitä voidaan käyttää tutkimustyön apuna. Näin on opittu ja opitaan yhä lisää mm. delfiinien fysiologiasta, aisteista, kaikuluotauksesta, fyysisistä kyvyistä, oppimiskyvystä ja psykologiasta sekä monesta muusta asiasta, joiden selvittämisessä tarvitaan myös eläimen aktiivista osallistumista. Kaikkiin tutkimuksiin delfiinit osallistuvat vapaaehtoisesti, eikä niille missään tapauksessa tuoteta kipua tai muita epämiellyttäviä tuntemuksia.

Delfinaariossa tehdään myös tutkimuksia, joissa ei delfiinien koulututusta tarvita. Mm. tarkkaileva käyttäytymistutkimus sinänsä on laaja-alaista, onhan delfiinien käyttäytyminen delfinaariossa paljon muutakin kuin opetettua. Esimerkiksi poikasenhoitokäyttäytymisestä, jota on hyvin vaikea luonnossa tutkia, on saatu delfinaariossa paljon arvokasta tietoa.

Kaikki delfinaarioissa ja meritutkimuksissa saatu tieto yhdessä auttaa saamaan palasia kohdalleen käsityksissämme delfiineistä ja niiden vedenalaisesta elämästä. Mitä enemmän tiedämme, sen paremmin voimme myös niitä auttaa nykyisissä ongelmissa, ja ennen kaikkea ehkäistä niitä joutumasta samanlaiseen ahdinkoon kuin monet muut merieläimet maailman merissä ovat valitettavasti joutuneet.

--ylös-

--- Delfiinit delfinaariossa

Taustaa

Vielä vuosikymmeniä sitten delfiineitä yleisesti pidettiin suurina hain kaltaisina kaloina. Tiedemiehetkään eivät niistä tienneet paljon muuta, kuin että ne olivat laumassa eläviä merinisäkkäitä. Delfiinien salaisuudet pysyivät tiukasti pinnan alapuolella.

--ylös-