|
LISÄTIETOA DELFIINIEN OPPIMISESTA Miten eläimet oppivat?
Myöskin poikasen leikkisyys edesauttaa sen oppimista; se kokeilee monia asioita, epäonnistuu, yrittää yhä uudelleen ja näin saa kokemusta. Kaikki uudet asiat opitaan leikin varjolla, ja oppiminen on yhtä huvia. Mallista oppimisen sekä yritysten ja erehdysten kautta oppimisen lisäksi eläimille voidaan myös opettaa asioita. Ihmiset ovat opettaneet erilaisia eläimiä jo tuhansia vuosia sitten, eli kun ensimmäiset eläimet kesytettiin. Mm. vesipuhveleita, härkiä ja lehmiä on opetettu maatöihin, haukkoja on koulutettu metsästykseen, koiria paimentamaan, vetämään kelkkaa ja metsästämään, elefantteja tukinkantajiksi ja kulkuvälineiksi, hevosia, aaseja ja kameleita ratsastukseen ja kantajiksi. Lähihistoriassa eläimiä on alettu opettaa myös pelkästään ihmisen seuraksi, läheisiksi ystäviksi eli kotieläimiksi. Näin ihminen on saanut eläimestä seuralaisen ja työkaverin, eläin ihmiseltä turvan ja suojan, toimintaa, ruokaa ja hoitoa.
Miten delfiineitä opetetaan? Opetus on johdonmukaista ja vaihtelevaa. Niinpä delfiinit oppivatkin nopeasti, tekevät tehtävänsä innolla ja suorastaan nauttivat esiintymisestä. Delfiineitä ei koskaan pakoteta mihinkään, vaan ne saavat itse valita mihin tehtävään ryhtyvät. Tehtävät ja temput ovat sellaisia, että ne sopivat niiden luonnolliseen käyttäytymiseen, joten ne eivät tarpeettomasti rasita delfiineitä, vaikka saavatkin kuntoilua tehtäviä tehdessään. Esim. hypyt ja pyrstölläkävely sekä esineiden ilmaanheittely kuuluvat osana delfiinien leikkisään kisailuun vedessä. Aivan kuten muidenkin eläinten koulutuksessa, delfiinienkin koulutuksessa tärkeintä on palkitseminen. Aina, kun delfiini tekee jonkin asian halutulla tavalla, sille annetaan palkinto. Palkintona voi olla kala, lelu tai aplodit, tai kouluttaja voi silittää delfiiniä tai hypätä delfiinin kanssa uimaan, joka on delfiinistä erityisen mukavaa. Tärkeintä on, että delfiini saa kiitosta hyvin tehdystä suorituksesta. Delfiini ilmiselvästi myös viihtyy puuhaillessaan kouluttajansa kanssa. Niinpä se tekee tehtävät mielellään ja jopa esittää niitä vapaalla ajallaankin. Koskaan ei delfiiniä rangaista. Delfiinit ovat herkkiä eläimiä, ja rankaisulla ei oppiminen koskaan edisty, eläin vain oppii pelkäämään. Jos delfiini erehtyy tehtävässään, virhe vain jätetään huomiotta, ei sen kummempaa. Kuullessasi pillin vihellyksen delfinaariossa mieleesi tulee ehkä ensimmäisenä, että kouluttaja kutsuu pillillä delfiinin luokseen. Vihellyksellä on delfiinille kuitenkin toinen merkitys. Delfiinille on opetettu, että vihellys on merkkinä hyvin suoritetusta tehtävästä. Delfiini on oppinut, että se saa kalan jokaisen pillin vihellyksen jälkeen, joten vihellyksestä on muodostunut sille miellyttävä asia. Kun delfiini kuulee pillin vihellyksen, se tietää, että tehtävä oli suoritettu kouluttajankin mielestä niin kuin piti, ja usein pelkkä vihellys riittää delfiinille palkinnoksi. Kun delfiini on oppinut, että pillin vihellys merkitsee jotain hyvää, se haluaa kuulla sen yhä uudestaan. Niinpä se alkaa toistaa niitä tehtäviä, joiden jälkeen se kuulee vihellyksen. Esimerkiksi, jos delfiini hyppää ilmaan, ja hypätessään kuulee vihellyksen, se hyppää uudestaan. Tällä periaatteella delfiinille voi opettaa monenlaisia tehtäviä. Delfiini voidaan myös opettaa koskettamaan ja seuraamaan kepin nokassa olevaa kohdetta, esim. palloa. Näin delfiinille voidaan keppiä liikuttamalla opettaa erilaisia liikkeitä. Aina kun se on onnistunut tekemään liikkeen oikein, se kuulee vihellyksen, ja näin tekee sen mielellään uudelleenkin. Pikkuhiljaa keppi ja pallo voidaan ottaa pois, ja delfiini tekee liikkeen itsekseen! Delfiinit voivat myös itse keksiä uusia tehtäviä. Särkänniemessä Niki pyöritteli kuonossaan leikkikalunaan ollutta lasten pottaa. Kun potan tilalle vaihdettiin rengas, uusi tehtävä oli syntynyt! Taitavaa renkaanpyöritystehtävää voitkin ihmetellä nyt delfinaarioesityksessä.
|
||
|
|
||