LISÄTIETOA DELFIINEISTÄ DELFINAARIOSSA

 

Kun delfiineitä alkoi ilmestyä delfinaarioihin muutamien uteliaiden ihmisten toimesta, alkoi tietämys lisääntyä räjähdyksenomaisesti. Niitä tarkkailtiin delfinaarioissa, ja huomattiin, että niiden käyttäytymisessä oli monia maanisäkkäille tyypillisiä piirteitä. Salaperäisyyden verhon raotuttua myös monia uusia asioita tuli tietoisuuteen.

Varsinkin delfiinien käyttäytyminen herätti suurta kiinnostusta. Havaittiin, että niiden laumassa on selvä sosiaalinen rakenne, ja että ne kommunikoivat keskenään. Tutkijat myös havaitsivat ensimmäistä kertaa, että meressä elävälläkin eläimellä voi olla kaikuluotainmekanismiin perustuva kyky, jota se käyttää apunaan erilaisissa tilanteissa.

Kun huomattiin, että delfiinit olivat erityisen uteliaita, ystävällisiä eläimiä ja että ne kykenivät yhteistyöhön ihmisten kanssa, alkoi delfiinien lumo saavuttaa tutkijoiden lisäksi muitakin ihmisiä. Delfiineitä alettiin kouluttaa, ja hienot esitykset saattoivat delfiinit suuren yleisön mielenkiinnon kohteeksi. Tämän jälkeen sekä tieto että kiinnostus ovat jatkaneet kasvuaan, ja pullonokkadelfiineistä on nykypäivänä tullut yleisestikin parhaiten tunnettu merinisäkäslaji.

Vuosien varrella on saatu uutta ja syvempää tietoa delfiinin oppimiskyvystä, kaikuluotauksesta ja uskomattomista kyvyistä paikantaa ja tunnistaa esineitä, ääntelystä ja jopa äänten matkimiskyvystä, aivotoiminnasta, unesta, aisteista ja yleisestä fysiologiasta sekä eläinlääketieteestä, psykologiasta, sosiaalisesta käyttäytymisestä, poikasenhoitokäyttäytymisestä, auttamiskäyttäytymisestä ja paljon, paljon muusta.

Tiedon jatkuvasti lisääntyessä ja syventyessä herää uusia kysymyksiä ja uusian mahdollisuuksia selvittää delfiinien elämän salaisuuksia. Yhdessä merellä tapahtuvan tutkimuksen kanssa tiedot ovat arvokkaita delfiinin lajina säilyttämisen kannalta. Tutkimuksesta on tärkeää hyötyä myös yksittäisten delfiinien suojelussa ja pelastamisessa; vuosittain merien rannikoille nimittäin ajautuu sairaita, loukkaantuneita tai eksyneitä delfiineitä ja muita merinisäkkäitä, joiden pelastamisessa ja kuntoutuksessa tutkimustieto on erityisen arvokasta. Näin on mm. USA:ssa saatu pelastettua vuosittain satoja delfiineitä ja muita merinisäkkäitä muutoin varmalta kuolemalta.


Tietoa delfinaariosta
Tampereen Särkänniemen delfinaario on maailman pohjoisin delfinaario. Se rakennettiin vuonna 1985. Delfiinien koti kostuu kolmesta altaasta, joissa on vettä reilusti yli miljoona litraa. Suurin altaista, esitysallas, on 20 metriä pitkä, 7-10 metriä leveä ja syvyydeltään kotialtaan tavoin 4 metriä. Pieni ja matala hoitoallas toimii mm. terveystarkastusten tekopaikkana. Kaikki altaat ovat yhteydessä toisiinsa kanavien avulla. Särkänniemen delfinaario oli ensimmäinen delfinaario maailmassa, joka otti käyttöönsä biologisen vedenpuhdistusmenetelmän. Vesi onkin alusta asti puhdistettu biologisella menetelmällä, ilman kemikaaleja.


Delfiinien hoito
Särkänniemen kuutta delfiiniä hoitaa ja kouluttaa kokopäiväisesti kuusi kouluttajaa. Delfiinien suhde kouluttajiin muodostuukin hyvin kiinteäksi, ja niiden välillä vallitsee molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus.

Delfiineillä on ruokailuhetkensä, jolloin ne saavat tarkasti niille sopivaksi lasketun määrän kalaa. Koulutuksen aikana saatu kalamäärä ei ole suuri, mutta se lasketaan myös päivittäiseen ravintoon mukaan. Päivän mittaan delfiineillä on omat koulutushetkensä jolloin ne puuhastelevat kouluttajansa kanssa uusia ja vanhoja asioita opetellen. Koulutustuokiot tarjoavat delfiinille sekä henkistä että fyysistä voimistelua. Delfiinit osallistuvatkin hyvin innokkaasti koulutustapahtumiin. Kesäisin delfiineillä on myös näytöksiä päivällä. Talvisin delfiineillä on näytösten sijaan delfiinikoulu, jolloin niiden "koulunkäyntiä" voi käydä seuraamassa. Koulutuksesta voit lukea lisää delfiinien koulutus -osasta.

Delfiinit myös seurustelevat, kisailevat ja leikkivät toistensa kanssa sekä joskus myös tekevät kouluttajille kepposia, leikkisiä kun ovat. Myöhäinen ilta ja yö rauhoitetaan delfiineiltä kokonaan, sillä delfiinienkin on saatava yörauha. Kouluttajat tarkkailevat delfiinien käyttäytymistä jatkuvasti, ja myös terveystarkastuksia tehdään säännöllisesti. Näillä keinoin pyritään mahdollisimman tehokkaasti ehkäisemään sairauksien syntyminen jo etukäteen.

Delfiinien päivä saattaa kuulostaa vauhdikkaalta, mutta delfiineille toki myös suodaan oma rauha aina silloin kun ne itse niin tahtovat.

Tutkimus Särkänniemessä
Myös Särkännimen delfinaariossa tehdään tutkimusta. Tutkimusaiheina ovat olleet mm. delfiinin yökäyttäytyminen, tutkaääntely ja signaaliääntely sekä delfiinien vaikutus autististen lasten kuntoutuksessa. Viimeisin tutkimus käsittelee delfiinien tutkaäänten mahdollista merkitystä yksilöiden välisessä kommunikoinnissa.

Delfiineistä tehdään myöskin jatkuvaa kliinistä perustutkimusta, joka on alusta asti ollut laajaa ja hyvin edistyksellistä.


Vapautukset ja vastuu
Delfiinit, jotka joko ovat syntyneet tai olleet suurimman osan elämästään delfinaariossa, ovat hyvin sopeutuneet ihmisen hoitoon ja turvalliseen ympäristöön, kiintyneet sekä toisiinsa lauman jäseninä että kouluttajiinsa kuin koira isäntäänsä. Voidaanko kesyt delfiinit, jotka ehkä ovat syntyneetkin delfinaariossa, laskea mereen ilman riskejä?

Tähänastisten kokemusten perusteella ei delfiinejä hyvällä omallatunnolla voisi ajatella laskettavaksi mereen, sillä tiedot delfiinien mereen laskemisoperaatioista maailmalta ovat kaikkea muuta kuin rohkaisevia. Jotta pysymme oikealla polulla, on tietomme perustuttava ainoastaan luotettaviin lähteisiin ja tutkittuun tietoon. Näiden tietojen perusteella useiden palautettujen delfiinien on valitettavasti käynyt huonosti; niitä on kuollut tai kadonnut jäljettömiin seurannasta huolimatta.

Yksi surullisimmista uutisista on ollut emon ja poikasen mereen laskeminen, joka johti pienen, avuttoman ja vielä heikon poikasen kuolemaan. Monissa tapauksissa delfiinit ovat hakeutuneet pian takaisin ihmisten keskuuteen ruokaa kerjäämään ja kontaktiin ihmisten kanssa, vaikka delfiinit ovatkin käyneet ns. sopeuttamisjakson mereen palauttamiseksi. Osa palautetuista delfiineistä on mennyt meressä heikkoon kuntoon, laihtunut tai joutunut joko pedon hampaisiin tai veneen potkurin haavoittamaksi.

Meressä on lukematon määrä erilaisia bakteereita, viruksia ja sieniä, joille delfinaariossa elänyt delfiini saattaa turhaan altistua, jos se
joutuu kosketuksiin sairaan, villin delfiinin kanssa. Unohtaa ei sovi myöskään kalastajien verkkoja, saasteita ja luontaisia petoja, jotka uhkaavat luonnonvaraisia delfiineitä joka ikinen hetki. Delfiinit, jotka eivät tällaisia uhkia ole tottuneet kohtaamaan, kärsivät niistä hyvin paljon enemmän kuin niiden luonnonvaraiset lajitoverinsa, joille vaarat ja uhkat ovat arkipäivää, ja elämä köydenvetoa hengissä säilymisen ja valintapaineiden välillä.

Haluammeko asettaa delfiinit, jotka ovat hyvin sopeutuneet
delfinaario-olosuhteisiin ja tottuneet ihmisen hoivaan, läheisyyteen ja huolenpitoon, koekaniineiksi kokeiluluontoisiin
mereen laskemisoperaatioihin, ja riskeerata niiden elämä ja hyvinvointi tämän tähden? On muistettava, että ollessamme eläinten kanssa tekemisissä, vastuu tekemisistämme on suuri.