LISÄTIETOA DELFIINIEN ÄÄNTELYSTÄ JA KAIKULUOTAUSJÄRJESTELMÄSTÄ

Delfiinien vihellykset:
Delfiinien vihellysäänet tulevat pään päällä olevasta hengitys- eli sierainaukosta. Delfiinin äänet siis syntyvät sen nenäonteloiden rakenteissa. Vihellykset kuulostavat usein kiljahduksilta tai kirkumiselta.Usein kuulee myös murahtelua, valitukselta tai livertelyltä kuulostavaa ääntä tai oven narinaa muistuttavia ääniä. Delfiini tiedottaa näillä äänillä omasta tunnetilastaan, vaarasta tai esim. saaliista toisille delfiineille. Tätä tapahtumaa kutsutaan kommunikoinniksi.

Delfiinit viheltelevät vilkkaasti keskenään sekä luonnossa että delfinaariossa. Se kuuluu kiinteästi niiden keskinäiseen kanssakäymiseen.Delfiiniemo viheltelee poikaselleen hyvin paljon heti poikasen syntymän jälkeen, jotta poikanenkin pääsisi mukaan viheltelyjen saloihin.

Naksahteluäänet ja kaikuluotaus:
Naksahteluilta kuulostavia ääniä delfiini käyttää lajitovereidensa paikantamiseen, saaliin ja esineiden paikantamiseen, esteiden havaitsemiseen ja suunnistamiseen. Mutta miten äänen ja kuulon avulla voi nähdä, tai paremminkin muodostaa kuvan ympäristöstään?

Kaikki äänet liikkuvat ilmassa ns. ääniaaltoina. Ne ovat näkymättömiä, mutta saavat korvaan saapuessaan aikaan kuuloaistimuksen. Kun ääni syntyy (esim. ihmisellä kurkunpäässä, delfiineillä nenäonteloissa) se lähtee näkymättöminä aaltoina eteenpäin. Kun tämä aalto osuu johonkin sen kulkureitillä olevaan esteeseen, ainakin osa aallosta kimpoaa siitä takaisin sinne mistä se oli tullutkin. Tämä takaisin kimmonnut ääni kuullaan kaikuna.

Kun delfiini lähettää hyvin korkeita naputukselta kuulostavia ääniä vedessä, ne kulkeutuvat tuota pikaa ääniaaltoina eteenpäin ja osuvat johonkin kohteeseen, esim. kalaparveen, kiviin, pohjaan, tai johonkin muuhun esteeseen. Niistä ääni kimpoaa takaisin kaikuna delfiinin korvaan. Arvioimalla kuinka kauan äänellä kuluu aikaa sen lähettämisestä siihen, kun se palaa kaikuna takaisin delfiinin korvaan, delfiini voi päätellä, miten kaukana tietty kohde on. Tätä tapahtumaa kutsutaan kaikuluotaukseksi.

Vedessä ääni kulkee paremmin kuin ilmassa. Niinpä esim. delfiineiden on helppo kommunikoida ja paikantaa esineitä vedessä. Niiden hyvä kuulo helpottaa tätä myös. Tiheiden naputussarjojen avulla delfiini saa tietoja myös paikantamansa kohteen, esim. kalan koosta, muodosta, liikesuunnasta ja nopeudesta. Näin delfiini kykenee jäljittämään kalan ja saamaan sen saaliiksensa.

Delfiinin kaikuluotainaisti on erittäin tarkka. Kokeissa on havaittu, että delfiini voi havaita luotaimensa avulla esim. 7.62 senttiä halkaisijaltaan olevan teräsrenkaan 113 metrin etäisyydeltä, tai vitamiinipillerin altaan pohjalta, silmät peitettyinä!