---Onko delfiineillä meressä vihollisia?

Delfiinejä uhkaavat meressä mm. sen luonnolliset viholliset, monet sairaudet, kalastajien verkot ja kokoajan paheneva saasteongelma. Erityisesti ihmisten aiheuttama meren saastuminen ja kalastusmenetelmät tappavat satoja tuhansia delfiineitä merissä joka vuosi.

Kuten muistat, luonnossa on ravintoketjuja, joissa kaikki eliöt hyötyvät toisistaan. Niinpä delfiinitkin saattavat joutua toisen eläimen ateriaksi. Delfiineitä saalistavat erityisesti hait, joista vaarallisin on valkohai. Joskus on havaittu, että myös miekkavalaat kelpuuttavat delfiinin ruokalistalleen, mutta tapaukset ovat melko harvinaisia.

Surullista kyllä, pahin delfiinin vihollinen on ihminen. Meren saastuttaminen, verkot ja veneiden potkurit ovat tappaneet vuosien saatossa miljoonia erilajisia delfiineitä, joukossa myös paljon pullonokkadelfiineitä. Myöskin liikakalastus aiheuttaa tietyillä alueilla ongelmia delfiineille, jos delfiinien ravinnokseen käyttämien kalojen määrät romahtavat. Ei ole kauankaan aikaa siitä, kun ihmiset metsästivät pullonokkadelfiineitä ruoakseen, sekä nahkan ja rasvasta saatavan öljyn vuoksi. Delfiinejä on käytetty myös lannoitteiden ainesosina ja eläinruoaksi. Vielä nykypäivänäkin varsinkin itämaissa delfiineitä pyydystetään ihmisten tarpeisiin. Esimerkiksi Japanissa pyydystetään delfiini- ja pyöriäislajeja yhteensä noin 10 000 yksilöä vuodessa. Suurin osa pyydystetyistä on suihkupyöriäisiä, mutta joukossa on myös muutama sata pullonokkaa.

Häiriöt

Kokonaisia delfiiniparvia ja valasryhmiä saattaa joskus ajautua rannalle. Rantautumiseen saattaa olla monia syitä: Valaiden ja delfiinien oletetaan suunnistavan meressä magneettikentän
perusteella. Jos magneettikenttään tulee häiriö (esim. Auringossa tapahtuvien reaktioiden johdosta), delfiinien ja valaiden kurssi menee sekaisin ja ne saattavat harhautua matalikolle ja jopa rantaan, mistä niiden on vaikea päästä omin avuin pois.
Syvän veden lajit saattavat joutua matalikoille vahingossa ja huomaamattaan, koska eivät ole tottuneet esteisiin. Kaikuluotain ei saata toimia riittävän tarkasti hiekkapohjaisilla rannoilla, tai ne eivät käytä tutkaansa juuri silloin, kun äkillinen matalikko on edessä.Valaat tai delfiinit saattavat säikähtää esim. saalistajaansa, jolloin matalikko voi paniikinomaisessa tilanteessa jäädä huomaamatta. Ryhmän tai lauman johtaja saattaa olla heikko tai eksyksissä. Jos johtajayksilö rantautuu, saattaa sitä seuraava lauma seurata johtajaansa matalikolle. Rantautuneet eläimet voivat olla sairaita. Rantautuneen delfiinin on lyhyen ajan sisällä päästävä takaisin mereen, sillä sen iho ei kestä kuivumista. Painavan eläimen, kuten delfiinin tai valaan, oma paino on niiden elimistölle liikaa kuivalla maalla. Vedessähän ne kelluvat miltei painottomassa tilassa eikä niiden tarvitse kannatella itseään, mutta maalla ne ovat oman painonsa varassa. Alueilla, joissa rantautumisia tapahtuu usein, on vapaaehtoisia auttajia valmiudessa palauttamaan eläimet takaisin mereen tai tarvittaessa ottamaan hoitoon mahdollisten syntyneiden vaurioiden takia. Monet delfinaariot esim. USA:ssa ovat harjoittaneet pelastus-, hoito- ja kuntoutustyötä jo kymmeniä vuosia, ja ovatkin onnistuneet pelastamaan jo useiden tuhansien delfiinien ja muiden rantautuneiden merinisäkkäiden hengen.

---Minkälaisia sairauksia delfiineillä voi olla?

Delfiinit sairastuvat helpommin, jos niiden yleiskunto heikkenee esim. saasteiden vuoksi. Villeillä delfiineillä on usein sisäloisia, kuten lapamatoja. Delfinaariossa elävät delfiinit hoidetaan puhtaiksi kaikista loisista. Delfiinit voivat sairastua mm. virus- tai bakteeritauteihin, vatsahaavaan tai sienitauteihin. Delfiinit voivat saada ihottuman, tai sairastua sydäntautiin, keuhkotauteihin tai munuaissairauksiin.

Delfinaariossa delfiinien terveydentilaa tarkkaillaan jatkuvasti, ja näin pyritään ennaltaehkäisemään mahdollisten sairauksien puhkeaminen. Delfiineitä on opetettu mm. puhaltamaan hengityshöyrynäyte, josta tutkitaan, onko delfiinillä bakteereita hengitysteissään. Delfiinit myöskin osaavat ojentaa pyrstönsä tarjolle, kun siitä otetaan verinäyte.

Kuva: Hengitysnäytteen otto.

Kun delfiinit sairastuvat, ne eivät välttämättä näytä sairailta vielä pitkään aikaan, vaan osaavat piilottaa sen taitavasti. Siksi on erityisen tärkeää, että delfiineitä tarkkaillaan jatkuvasti, ja pienetkin poikkeavuudet käytöksessä otetaan vakavasti. Eläinlääkäri valvoo delfiinien kuntoa ja hoitaa niitä tarvittaessa.

Joskus delfiineitä voi uida ja juuttua rannalle suurin joukoin. Kyse ei välttämättä ole mistään sairaudesta tai joukkoitsemurhasta, vaan delfiinien suuntavaisto on vain saattanut mennä sekaisin.

Delfiinien oletetaan suunnistavan maapallon magneettikentän perusteella, ja joskus tässä kentässä tapahtuu yllättäviä muutoksia. Näin delfiinit eivät enää osaakaan kulkea oikeaan suuntaan, vaan suuntaavat kohti rantaa.

--ylös--

---Tonnikalan pyynti

Tonnikaloilla on jostain syystä tapana uida delfiiniparvien alapuolella. Niinpä, ikävä kyllä, tonnikalan pyynnin yhteydessä delfiineitä jää saarroksiin pitkien verkkojen sisälle, kun kalastajat saartavat tonnikalaparven ja samalla niiden yläpuolella uivan delfiiniparven. Tällä tavoin jopa miljoonia erilajisia delfiiniyksilöitä tarttuu ja satoja tuhansia kuolee maailman merissä joko hukkumalla tai murskaantumalla tonnikalojen sekaan verkkoihin joka vuosi. Jotkut maat eivät salli enää tällaista pyyntitapaa, ja leimaavatkin tuotteensa "delfiiniystävällinen"-leimalla.

Jos haluat syödä tonnikalaa, jonka pyynnissä on pyritty välttämään delfiinikuolemia, kannattaakin ostaa vain tällaisella leimalla varustettuja purkkeja, mutta varmistua myös siitä, että leimaa ei ole käytetty väärin; monet valmistajat leimaavat huoletta purkkiensa kylkeen "delfiiniystävällinen"-merkin vain edistääkseen myyntiään. Mm. USA:laiset valmistajat ovat tarkkoja tuotteidensa delfiiniystävällisyydestä. Kalastajat pyytävät tietyiltä alueilta niin paljon kalaa, että joiltain alueilta tietyt kalalajit voivat hävitä kokonaan. Se haittaa kalalajia itseään, mutta myös niitä ravintonaan käyttäviä eläimiä, esim. delfiineitä.

--- Saasteet

Ihmiset saastuttavat maapallon meriä jatkuvasti; meriä käytetään jopa kaatopaikkoina ja likaviemäreinä! Saasteet, myrkyt ja muut haitalliset aineet pääsevät näin meriluontoon, missä ne aiheuttavat korvaamatonta tuhoa. Merieläimet ja merikasvit kärsivät, sairastuvat tai jopa myrkyttyvät kuoliaaksi. Näin käy mm. lukemattomille delfiineille ja muille merinisäkkäille maapallon merissä joka vuosi. Maatalouden lannoitteita valuu meriin ja ne rehevöittävät rannikkoalueita, sillä lannoitteissa on paljon ravinteita, jotka kiihdyttävät kasviplanktonin kasvua. Jotkut myrkyllisetkin kasviplanktonit saattavat näin alkaa lisääntyä hurjaa vauhtia.

Rehevöitymisellä on monia haittavaikutuksiameriluonnossa, ja vaikutukset heijastuvat usein kaikkiin eliöihin. Meriin heitetään huolettomasti mm. muovijätettä, joka ei hajoa luonnossa. Roskat aiheuttavat ongelmia kaikille merieläimille. Usein rantaan on ajautunut kuolleita delfiineitä, jotka ovat nielleet muovikassin tai säilykepurkin, tai sotkeutuneet naruun tai köyteen ja hukkuneet. Pelkästään muovin on arvioitu tappavan noin miljoona merilintua, 100 000 valasta, hyljettä ja delfiiniä joka vuosi.

--ylös--

---Miten sinä voisit auttaa delfiinejä?

Pullonokkadelfiinien määrät ovat vähentyneet ihmisen toiminnan
ansiosta tietyillä alueilla, mutta vielä sitä ei ole luokiteltu
uhanalaiseksi lajiksi. Eläinlaji luokitellaan uhanalaiseksi silloin, kun lajin yksilöiden määrä on niin vähäinen, että ne ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, eli hävitä kokonaan maapallolta. Monet merieläinlajit ovat kärsineet ihmisen toimista siinä määrin, että ne ovat tulleet uhanalaisiksi lajeiksi. Muunmuassa merikilpikonnissa, kaloissa, nisäkkäissä, linnuissa ja koralleissa on monia lajeja, joita uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, ellei niitä ja niiden elinympäristöä aleta suojella.

Jotta delfiineistä ei tulisi uhanalaisia, on meidän ihmisten kannettava huolta niiden elinympäristöstä, merestä. Näin autamme samalla kaikkia merieläimiä ja kasveja, ja edistämme merten ihmeellisen maailman säilymistä vielä oman elämämme jälkeenkin. Saastepäästöjen ja jätteiden määrää on vähennettävä voimakkaasti. Kaikkien ihmisten on yhdessä toimittava puhtaamman ympäristön puolesta, jotta tässä onnistuttaisiin tehokkaasti. Turhat delfiinikuolemat voidaan estää muuttamalla kalastustapoja delfiiniystävällisemmiksi. Jotta kalastajat tajuaisivat tämän, on ihmisten, jotka tonnikalaa syövät, vaadittava pyyntitapojen muutosta. Helpoimmin tämä tapahtuu ostamalla vain delfiiniystävällinen- leimalla varustettuja tonnikalatuotteita.

Monet luonnonsuojelujärjestöt kantavat huolta meriluonnosta ja sen eläimistä. Tukemalla esim. Maailman luonnonsuojeluliiton toimintaa voi pienikin ihminen antaa oman panoksensa arvokkaalle suojelutyölle.

On myös muistettava, että delfiinit ovat osa suurempaa kokonaisuutta meressä. Eliöthän ovat riippuvaisia sekä ympäristöstään että toisistaan, ja jos haluamme suojella delfiineitä, on meidän myöskin kannettava huolta niiden elinympäristöstä; merivedestä, koralleista, kaloista, linnuista, merikilpikonnista, levistä, planktonista...Tärkeää on tietää, että yhdenkin ihmisen panos on tärkeä; pienistä teoista syntyy yhdessä suuri vaikutus!

--ylös--

---Uhanalaiset delfiinilajit

Suurin osa delfiineistä elää meressä. Yläheimoon Platanistoidea, jokidelfiinit, kuuluu kuitenkin 5 lajia, joiden elinaluetta ovat makeavetiset suuret joet.

Jokidelfiinilajit:

- amazonindelfiini eli inia
- kiinanjokidelfiini eli baiji
l- aplatandelfiini eli fransiscana
- gangesindelfiini eli susu
- induksendelfiini

Joet ovat erityisen herkkiä saastumiselle, niissä kalastetaan verkoilla ja niitä padotaan kasteluveden saamiseksi ympäröiville maa-alueille. Siksi ei olekaan ihme, että jokidelfiinien elämä on käynyt tukalaksi, ja monia niistä uhkaa jo sukupuutto.

Gangesindelfiini

Gangesindelfiiniä, toiselta nimeltään Gangesin susua, uhkaavat erityisesti joen patoaminen, joka pirstoo delfiinien elinalueet ja estää niiden vapaan kulun elinalueellaan. Toisena uhkana ovat torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttö, jonka seurauksena suuret määrät delfiineille myrkyllisiä ja jokea rehevöittäviä aineita pääsee jokiveteen. Gangesin susuja on enää jäljellä vain noin 4000-5000 yksilöä.

Induksenndelfiini

Induksendelfiini on gangesindelfiinin läheinen sukulainen. Joidenkin tiedemiesten mielestä ne kuuluvat samaan lajiin, mutta eri populaatioihin. Induksenjoen kastelujärjestelmien rakentaminen alensi merkittävästi vedenkorkeutta vuosina 1932, 1955 ja 1969. Tämä vaikutti vakavasti induksendelfiinipopulaatioon alueella.

Lisäksi kantaa uhkaavana tekijänä on ollut myös jokidelfiinien metsästys. Vuonna 1974 arvioitu jokidelfiinipopulaation koko oli noin 450-600 yksilöä. Joitakin merkkejä kannan elpymisestä on ollut, mutta populaation koko on kuitenkin vielä hyvin alhainen.

--ylös--

Kiinanjokidelfiini, baiji

Kiinanjokidelfiini, toiselta nimeltään baiji, asustaa Jangtse-joella. Baiji on kaikista valas- ja delfiinilajeista suurimmassa varassa kuolla sukupuuttoon; 6 300 kilometrin pituisessa joessa asustaa enää noin 200 baijia.

Baijin kohtalo heijastaa erinomaisesti koko Jangtse-joen tilaa; ihminen on häirinnyt ekosysteemiä erittäin rajusti. Jangtse-jokea käytetään yleisenä moottoritienä, ja jokea pitkin kulkeekin jatkuva veneiden, laivojen ja risteilijöiden virta. Monet baijit ovat löytäneet tiensä pään törmätessään veneisiin ja niiden teräviin potkureihin. Vilkkaan liikenteen aiheuttama melu häiritsee veden alapuolista äänimaailmaa, ja näin myös baijin herkkää kaikuluotainkykyä, jonka avulla se etsii ruokaa ja suunnistaa joen sameissa vesissä.

Jokea reunustavat lukemattomat tehtaat laskevat jätevesiään ja saasteitaan jokeen aiheuttaen ongelmia kaikille eliöille. Patoaminen ja kastelukanavien rakentaminen jatkuu pirstoen baijien ja muiden eläinten pieniä elinalueita entisestään. Kalastusverkkoihin ja ansamaisiin koukkuihin takertuu kalojen lisäksi myös pahaa-aavistamattomia baijeja. Kaiken tämän lisäksi kalakannat joessa ovat vähentyneet, ja baijienkin on yhä vaikeampi löytää ravintoa. Baijia on alettu suojella voimaperäisesti, ja se onkin pandakarhun rinnalla Kiinan tärkeimpiä suojelukohteita.

Valkodelfiini

Muita vaarantuneita tai uhanalaisia lajeja jokidelfiinien lisäksi ovat seuraavat yläheimon Delphinoidea delfiinilajit:

Valkodelfiini (Sousa chinensis) elää rannikkovesissä alueella, joka ulottuu Etelä-Afrikan eteläkärjestä Australiaan ja Taiwaniin saakka.

Aivan kaakkoisessa Aasiassa elää lajista vaaleanpunainen muoto, ala-laji, jota pidetään erittäin harvinaisena. Näitä erikoisia vaaleanpunaisia delfiineitä on arvioitu olevan enää vajaat kaksisataa yksilöä jäljellä. Niiden elinmahdollisuuksia huonontavat elinalueensa, Pearl-joen jokisuiston sekä Kiinan ja Thaimaan rannikoiden saastuneisuus, liikakalastus, veneliikenne ja elinalueiden häviäminen.

Lajin ekologiaa tutkitaan intensiivisesti ja sen suojelemiseksi on käynnistetty erityinen suojeluohjelma.

Vaquita

Vaquita, eli kalifornianpyöriäinen, on yksi uhanalaisimmista hammasvalaslajeista. Lajin olemassaolo havaittiin vasta vuonna 1958, eikä lajista tiedetä paljoakaan. Yksilölukumäärän on arvioitu olevan noin 200-500. Virallisesti vaquitan pyynti lopetettiin vuonna 1983, mutta laiton
pyynti kukoistaa silti. Vaquitan suurin uhka ovat kalastajien verkot, jotka verottavat sukupuuton partaalla olevaa vaquitakantaa entisestään: arviolta 35 vaquitaa hukkuu verkkoihin vuosittain.

--ylös--

Pullonokkadelfiini

Parhaiten tunnettu delfiinilaji, pullonokkadelfiini, ei ole suoranaisesti
uhanalainen. Tosin, tietyillä alueilla kantoihin on kohdistunut paineita.
Esimerkiksi pullonokkien pääravinnon, sillin, hävitessä Hollannin puoleiselta Pohjanmeren rannikolta, hävisi alueelta myös
pullonokkadelfiini.

Myöskin verkkoihin tarttuminen (esim. itäisellä trooppisella
Tyynellämerellä noin 400-500 yksilöä vuodessa) verottaa
pullonokkakantoja alueellisesti. Tämän vuoksi myös Keski-Atlantin
rannikkoalueilla elävät populaatiot on luokiteltu vaarantuneiksi.
Pullonokkia myös metsästetään edelleen Japanissa ihmisten
tarpeisiin. Tällä tavoin tiensä pään kohtaa muutama sata pullonokkaa
vuosittain.

Pyöriäinen

Myös monien muiden delfiinilajien paikalliset kannat ovat kärsineet jatkuvasta vähenemisestä, monesti ympäristötekiöiden vaikutuksesta. Esim. delfiinien kanssa samaan yläheimoon kuuluvat pyöriäiset olivat vielä 1940-luvulla varsin yleisiä Itämeressä, Suomenkin rannikolla. Kuitenkin, 1960 luvulta lähtien vuoteen 1990 pyöriäisistä ei enää näkynyt merkkiäkään Itämeressä: ne olivat kokonaan kadonneet. Pyöriäiset luokiteltiinkin erittäin uhanalaisiksi vesillämme.

Yhtenä syynä pyöriäisten katoamiseen ovat olleet ilmeisesti DDT- ja PCB- yhdisteet, joita menneinä vuosikymmeninä päästettiin Itämereen huolettomasti. Nämä myrkyt tunnetusti aiheuttavat häiriöitä eläinten lisääntymiskyvyssä. Myöskin kalastusverkkoihin takertuminen on vauhdittanut pyöriäisten häviämistä Itämerestä.Valoa synkkään tilanteeseen saatiin lokakuussa 1990, kun noin 10 pyöriäisen parvi havaittiin uimassa lähellä Kotkan rannikkoa.

Pyöriäisten tulevaisuus on ollut uhattuna myös mm. Pohjanmerellä samoista syistä kuin Itämerelläkin. Suojelutoimikunta (FAIR-projekti) on kehitellyt keinoja pyöriäisten verkkokuolemien estämiseksi. Muunmuassa verkkoihin kiinnitettäviä merkkejä ja karkotinlaitteita on testattu ja pyöriäisten elinalueita on kartoitettu tavoitteena vähentää turhia pyöriäiskuolemia EU:n aluevesillä.

--ylös--