Huvin vuoksi Särkänniemestä!

Blogi täynnä tarinoita Elämyspuistosta

26.11.2016

Tutustumassa työelämään Koiramäessä

Sanni ja Helmi, Mimosa ja Alma

Koiramäen eläintarhalle otetaan vuosittain muutamia työharjoittelijoita ja työelämään tutustujia. Syksyllä 2016 tamperelaiset 8.-luokkalaiset Helmi ja Mimosa viettivät kaksi viikkoa Koiramäessä tutustuen eläintenhoitajan työhön. Tytöt kirjoittivat TET-jaksostaan blogin lukijoille.

Helmi

TET -viikko Koiramäessä oli hauska ja mielenkiintoinen. Tutustuimme uusiin eläimiin ja niiden hoitoon ruokinnan ja siivouksen kautta. Päivä alkoi joko ruokkimisella tai siivouksella. Ruokkimisessa parasta oli antaa ruokia sekä katsoa, mitä eri eläimet söivät. Kiersimme hoitajan kanssa antamassa rehut eläimille ja vaihtamassa vedet niille. Joitakin eläimiä piti myös vahtia etteivät ne söisi toistensa ruokia, ahneita kun olivat.

Ruokintakierroksen jälkeen vadit tiskattiin. Sain myös kokeilla Iiris-kyytön lypsämistä, joka olikin hauskaa puuhaa.

Siivouksen yhteydessä välillä rapsuttelimme eläimiä ja haravoimme tarhat siistiin kuntoon. Kaikki eläimet olivat ihania. Minun suosikeikseni nousivat aasivarsa Amelie, shetlanninponi Jacki sekä molemmat mikropossut.

Aamupäivällä ennen ruokailua hoidimme ruokkimisen ja osan siivouksesta. Ruokailun jälkeen siivosimme yleensä marsut ja kanit, jonka jälkeen harjasimme ponit ja aasit. Amelie piti huolta siitä, ettei harjauksesta tullut tylsää näpistämällä harjaämpärin heti tilaisuuden tullen. Shetlanninponit olivat erittäin kilttejä ja vain seisoivat paikoillaan harjattaessa. Muuli puolestaan tarjosi hieman haastetta.

Kävimme myös taluttelemassa poneja sekä aaseja ympäri Koiramäkeä. Lähellä oli pieni syöttöpaikka, jossa ne saivat vihreää ruohoa. Viimeisenä päivänä saimme ratsastaa Lissulla ja Emmalla. Ponit sekä ratsastajat olivat innoissaan.

Hauskoja muistoja tuli paljon, mm. kun villasika Maurix innostui juoksemaan tarhaa ympäri ja yritimme siivota samaan aikaan, sekä Iiriksen hassu vasikka, joka pinkoi ympäri tarhaa.

Viikko oli erittäin onnistunut, mistä kuuluu kiitos kivoille hoitajille. Paras TET-paikka ikinä!

Helmi ja Pipsa

Helmi ja Pipsa

Mimosa

Koiramäessä pääsin tekemään asioita joita en olisi uskonut koskaan tekeväni. Pääsin ruokkimaan eläimiä ja siivoamaan eläinten aitauksia. Siivoaminenkin oli hauskempaa kuin ennen. Harjailin poneja ja aaseja päivittäin. En olisi uskonut, että aasitkin voivat olla niin hauskoja kavereita. En myöskään olisi uskonut, että alkaisin tykkäämään niin paljon erillaisista eläimistä, kuten lehmistä ja lampaista. Nykyään en voisi enää sanoa lempi eläintäni, sillä kaikki ovat omalla tavallaan ihania.

Koiramäessä työporukka oli todella kiva. He kertoivat hyvin eri eläimistä ja tiedän nyt paljon enemmän kuin TETiin tullessani.  Olivat he hauskoja ja mukavia muutenkin, ei siellä koko aikaa eläimistä puhuttu.

Loppujen lopuksi viikko oli yksi elämäni parhaista viikoista. Kuudelta herääminen ei haitannut yhtään. Mahtavaa viikossa oli, kun pääsimme syöttelemään aaseja ja poneja. Loppuviikosta pääsimme myös ratsastamaan poneilla. Mutta parasta oli kun sai vain olla eri eläinten kanssa.

Mimosa ja lehmät

Mimosa ja kyytöt

24.11.2016

Terve – ja kiitos kaikesta

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto

Kaikki Attica Parkin kahdeksan delfiiniä esiintyvät yhdessä opetuksellisissa esityksissä.

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Sari Eevertin (vas.) ja Leevin kanssa.

Särkänniemen delfiininkouluttajat ovat palanneet Attica Parkista Suomeen tällä viikolla toistaiseksi viimeistä kertaa. Elokuussa Attica Parkiin siirretyt delfiinit Veera, Delfi, Leevi ja Eevertti jäivät Kreikkaan uuden delfiinilaumansa sekä uusien delfiininkouluttajiensa kanssa.

Delfiinit siirtyivät siirron myötä Attica Parkin omistukseen, mikä on kansainvälisissä eläinkohteiden välisissä siirroissa tyypillistä. Attica Parkin delfinaariotoimintaa kuitenkin valvovat samat kansainväliset viranomaiset kuin Särkänniemenkin. Näitä viranomaisia ovat esimerkiksi EAAM sekä EAZAn alainen EEP-ohjelma, joka valvoo delfiinien pitoa ja siirtoja Euroopassa ja antoi delfiinien siirrosta Attica Parkiin sitovan suosituksen.

Delfiinien pitoa siis säädellään tarkasti, mutta Särkänniemen delfinaarion pääkouluttaja Sari ei olisi huolissaan eläinten hoitoon liittyvistä asioista muutenkaan. Hän palasi Kreikasta tiistaina haikein mutta luottavaisin mielin.
”Attica Parkissa on todella hyvä henkilökunta, joten eläinten hoitoon ja hyvinvointiin liittyen olen hyvillä mielin”, Sari kertoo.
”Meille ihmisille tämä on todennäköisesti rankempaa.”

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Attica Parkin pääkouluttaja Israel työskentelemässä Veeran ja Delfin kanssa.

Attica Parkissa delfiinejä hoitaa yhdeksän hengen kouluttajatiimi, ja lisäksi puistolla on oma eläinlääkäri. Attica Park käyttää apunaan aktiivisesti myös kansainvälisiä IZG-eläinlääkäreitä. Sarin mukaan Särkänniemestä siirretyt delfiinit ovat tulleet jo aika tutuiksi uusien kouluttajiensa kanssa.
”Suhteen luominen eläimiin on alkanut. Se toki syvenee pidemmän yhteistyön tuloksena pikku hiljaa.”

Delfiineillä on toki Kreikan tilanteessa paljon uutta sulateltavaa: niillä on uusi, kolmesta eri ryhmästä muodostettu lauma, kun ensin Limasin ja Nojusin luo siirrettiin kesällä Ranskasta Nasca ja Ekinox, ja loppukesästä Veera, Delfi, Leevi ja Eevertti saapuivat Särkänniemestä. Uusi allas, uudet kaverit ja uudet kouluttajat ovat kaikki jännittäviä, mutta Sarin mukaan sopeutuminen on sujunut hämmästyttävän hyvin.

”Delfiinit eivät ole esimerkiksi tapelleet lainkaan, vaan uusi lauma on syntynyt sopuisasti. Myös yhteistyö uusien ihmisten kanssa on sujunut hyvin. Eläimet tuntuvat nauttivan uudesta ympäristöstään, kuten auringonpaisteesta ja sateesta, jota ne eivät kokeneet Särkänniemessä ollenkaan.”

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Leevi (vas.) ja Eevertti

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Veera (vas.), Delfi ja kouluttaja Israel. Taustalla näkyvät myös Leevi ja Eevertti Althean kanssa.

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Delfi (vas.) ruokailemassa pikkuruisen Ekinoxin kanssa.

Uusi lauma ja uudet kouluttajat oppivat ensin tuntemaan toisensa puolin ja toisin, ja tutustuminen etenee eläinten ehdoilla. Pikku hiljaa koulutuksessa eläinten ja ihmisten yhteistyötä voidaan alkaa syventää myös yhteisellä ajalla vedessä.

Oma virstanpylväänsä on myös se hetki, kun vesitehtäviä voidaan alkaa tehdä niin, että koko lauma on paikalla kerralla. Toistaiseksi vesitehtäviä tehtäessä osa eläimistä on ollut samaan aikaan eri altaassa tekemässä tehtäviä jonkun toisen kouluttajan kanssa. Portteja altaiden välillä ei ole kuitenkaan suljettu sen jälkeen, kun ne avattiin, vaan periaatteessa delfiineillä on koko ajan vapaa kulku minne tahansa eri altaissa.

”Kun tutustutaan, ole mitään ennustettavissa olevaa ajankohtaa, jolloin ihmisen ja eläimen välinen luottamussuhde on kehittynyt esimerkiksi sille tasolle, että ihminen voi mennä eläimen kanssa veteen. Se riippuu sekä kouluttajasta että delfiinistä yksilönä”, Sari selittää.
”Särkänniemen laumasta Leevi ja Eevertti ovat niitä, joiden kanssa yhteistyö lähtee yleensä sujumaan helpoimmin ja luottamussuhde syntyy verrattain nopeasti. Veeran kanssa suhteen luominen on hitainta.”

Haasteita ihmisten työhön Attica Parkissa on tuonut se, että eri paikoista saapuneet delfiinit ovat tottuneet erilaisiin käsimerkkeihin. Merkkejä on alettu yhdistää niin, että käyttöön vakiintuisi osa Särkänniemessä käytetyistä ja osa Attica Parkissa aiemmin käytetyistä merkeistä, mutta toistaiseksi välillä on pitänyt antaa kullekin delfiinille omat merkkinsä.

”Se on vaatinut välillä vähän säätöä, jos opetuksellisessa esityksessä parina ovat vaikkapa Eevertti ja Limas, joille pitäisi antaa sama ohje yhtä aikaa, ja sitten on pakko antaa äkkiä yksi käsimerkki toiselle ja sitten toinen toiselle ja toivoa, että delfiinit tekevät tehtävänsä suunnilleen yhtä aikaa”, Sari kertoo.
”Myös itse tehtävissä on eroja: esimerkiksi hypyt voidaan tehdä eripituisina, erikorkuisina ja eri suuntaan, joten tehtävien yhtenäistäminen vie aikaa.”

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Limas (vas.) ja Eevertti opettelevat vielä toimimaan yhteisten käsimerkkien mukaan.

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Nojus (vas.) ja Leevi työparina.

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Attica Parkin opetuksellisissa esityksissä delfiinit tekevät hyppytehtäviä, joiden yhtenäistäminen vie aikaa. Kuvassa Leevi ja Eevertti.

Delfiinien virikkeellistäminen ja kouluttaminen ovat tärkeä osa niiden hoitoa ja hyvinvointia. Särkänniemen väki on auttanut Attica Parkin kouluttajia haastavassa työssään parhaansa mukaan, ja Attica Parkin kouluttajilla onkin esimerkiksi kaikki Särkänniemen käyttämät käsimerkit videoituna.

Attica Parkin delfinaarion toiminnassa on paljon samaa kuin Särkänniemen. Delfiininkouluttajat esimerkiksi tekevät itse monia eläinlääketieteellisiä toimenpiteitä delfiineille, kuten ottavat niistä verinäytteet niiden eläinlääkinnällisen vuosisuunnitelman mukaisesti. Näin toimittiin myös Särkänniemessä.

Erojakin delfinaarioissa kuitenkin on: Attica Parkin vesi on aitoa merivettä, jota tankkiauto tuo mereltä säännöllisesti ja joka puhdistamisen jälkeen lisätään altaaseen. Särkänniemessä vesi oli suolattua vesijohtovettä. Attica Parkin taivaan alla olevassa altaassa on myös sisädelfinaariota enemmän esimerkiksi lämpötilan vaihteluita vuodenajan mukaan.

eetu_leevi_althea

Eevertti (vas.) ja Leevi uuden kouluttajansa Althean kanssa.

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Sari vedessä Leevin ja Eevertin kanssa.

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Delfiininkouluttaja Johanna Leevin kanssa.

Kysyttäessä, ikävöivätkö delfiinit Kreikassa vanhoja kouluttajia, Sari ei tiedä vastausta.
”Sitä on mahdoton sanoa niin kauan kuin meillä ei ole yhteistä kieltä. Tutustuessaan delfiinit muodostavat suhteen ihmiseen, ja sen suhteen ne voivat muodostaa myös uudelleen uuteen ihmiseen. Tämä on nähty jo Särkänniemessä – eihän meilläkään ollut töissä enää yhtään samaa delfiininkouluttajaa kuin silloin kun delfinaario perustettiin.”

Se on kuitenkin varmaa, että delfiininkouluttajat tulevat ikävöimään delfiineitä runsaasti.
”Kyllä tämä on ollut kova paikka meille kaikille”, Sari myöntää.

Delfiininkouluttajat jatkavat Särkänniemessä uusissa tehtävissä. Sarista tulee eläintoimintojen päällikkö, joka vastaa Akvaarion ja Koiramäen toiminnasta. Kouluttajat ovat kuitenkin valmiit tarttumaan taas toimeen, mikäli Attica Parkissa tarvitaan apua.
”Yhteistyö ja viestinvaihto Attica Parkin kanssa jatkuu, ja olemme totta kai tarvittaessa käytettävissä”, Sari summaa.
”Joka tapauksessa aion mennä vielä käymään Attica Parkissa tervehtimässä delfiinejä ja ihmisiä. Ei tällainen side katkea.”

Särkänniemi, delfinaario, Attica Park, delfiinien siirto, Delfi, Ekinox

Sari ja Veera-delfiini.

Saria haastatteli Särkänniemen sisällöntuottaja Marianna.

P.S. Delfiinien siirtoon liittyviä kysymyksiä ja vastauksia voi lukea täällä.

Tunnisteet: ,

9.11.2016

Neulan kummitus feat. luvalliset karkit ja kepposet

_hattara

Vieraileva blogaus: kirjoittaja on Särkänniemen entinen kesätyöntekijä, kahden lapsen äiti Eeva Salminen. 

Tunnustan. Kun teimme lähtöä Koiramäen Kummitusjuhlaan, mietin hiljaa mielessäni minkälaista olisi, jos olisimmekin matkalla jo Koiramäen jouluiseen Kuusijuhlaan. Maa oli pimeiden päivien jälkeen ihanan valkoinen ja kotimme lähellä sijaitsevalle hautausmaalle jätetyt kynttilät toivat mieleen enemmänkin aattoillan kuin pyhäinpäivän. Takapenkin kaksi Särkkä-fania katkaisivat kuitenkin hiutaleiden kanssa kilpaa leijailevat joululaulut kuin seinään, kun saimme auton parkkiin. ”Hei katsokaa! Näsinneulassa on kummitus!”  O-ou. Nyt alkoi itselläkin vähän jännittämään, mitäköhän kaikkea kammottavaa ilta pitääkään sisällään. 🙂

Kummitusjuhlissa oli varmistettu, että valojen ja kynttilöiden tuoma tunnelma oli maksimikäytössään, koska tapahtuma sijoittui marraskuun takuuhämärään iltaan klo 16-20. Pidän onnistuneista yksityiskohdista ja nyt täytyy antaa täydet pisteet kummitusjuhlien lavastus-väelle. Heti Koiramäen suuntaan tallustellessa lapset ihmettelivät, mikseivät kesällä huomanneet, että Koskiseikkailun vieressä on hautausmaa! Kivet ja muistokynttilät toivat hauskan karmivaa tunnelmaa, kuten myös siellä täällä tuulessa heiluvat kasvottomat kummitusten riekaleet ja muut hirvitykset. Ehkä sydän tykyttäisi enemmänkin, jos ei tietäisi olevansa oikeasti turvassa tutuissa Kunnaksen maisemissa.

kummarikuvia

Seitit, kurpitsat ja kummitukset olivat vallanneet Koiramäen

Samalla kun aikuiset saivat ihastella visuaalisia detaljeja, oli selvää, että kyseessä oli koko perheen tapahtuma ja joka lapsi oli illan odotetuin vip-vieras. Juhlat olivat sopivalla tavalla ”hirwittävät”, mutta kuitenkin turvallisen satumaiset. Moni 2000-luvulla syntynyt tietää jo Jenkkilästä perityn trick or treat-perinteen, mutta harva päätyy kuitenkaan toteuttamaan namikeräystä kotikulmillaan. Koiramäen Kummitusjuhlissa herkkua sai kuitenkin luvan kanssa kerätä, sillä kävijöiden oli mahdollista hankkia 5 euron arvoinen ”Karkkia tai Kepponen”-pussukka.

karkkikeppos

Hintaan kuului narunvedon lisäksi varmat tärpit siitä, mistä ja keneltä karkkia kannatti käydä etsimässä ja tämä jos mikä leikki oli 4-ja 7-vuotiaiden poikiemme ehdoton suosikki! Jopa jännittävää hahmoa, Kreivi Drakkulaa uskallettiin nykäistä hihasta namien toivossa. Kyseinen linnanherra olikin ainoa, joka pilke silmäkulmassa pyysi lapsilta vastapalkaksi pientä kepposta! Lasten säikäyttely-näytteet kelpasivat jäynästä, ja niin taas jatkettiin matkaa suut entistä makeampina.

_naytelma
“..And yes this is Thriller..!” Eikun kummitustanssit Koiramäen tapaan 🙂

Drakkulasta ei voida muuten puhua mainitsematta kummitustansseja! Siinä missä lapset saivat kiksit Drakkulan ja kummitusten vetämistä tansseista, sai aikuinen hymyn huulille (ja tahdin rytmijalalle) ”Ghostbusters” ja ”Thriller”-ääniraitojen klassikkotunnelmista. Jälkimmäistä numeroa seuratessa rupesi jo odottamaan, milloin Michael Jacksonin legendaarisen musiikkivideon zombiet kömpisivät esiin haudoistaan, mutta myönnetään, että ne sopisivat paremmin vähän vanhempien kävijöiden hirvitysjuhliin.

tulishow_

Pihamaalla riitti näkemistä ja tekemistä runsaasti, mutta raikkaassa -5 asteessa mahdollisesti palelevia (lähinnä aikuisia) kävijöitäkään ei oltu unohdettu. Mahdollisesti liian keposissa vaatteissa liikkeelle lähtenyt väki saikin hakea lämpöä isojen roihujen ja makkarapisteiden lisäksi sisältä mm. Noidan tuvasta ja Ällöhuoneesta, jossa kaikki yököttävä oli kouriintuntuvasti purkissa tarjolla. Joku voi vaan kuvitella, kuinka innoissaan pienet pojat tunnustelevat ”aivoja” ja ”limaa” – saatikka haluavat haistaa purkkia, joka lupaa ”ällöttäviä tuoksuja.”

leivokset

Kahvila von Guggelböön herkkuja

Lämpöisin tunnelma löytyi kuitenkin tälläkin Koiramäki-visiitillä lempparistani, Kahvila Guggelbööstä, jossa olisi ollut lohikeittoakin nälkäisille tarjolla. Ei siis olisi tarvinnut huolehtia iltaruuan lähestymisestä – jos siis ruhtinaallista karkkipäivää viettävät juhlijat olisivat malttaneet keittoa syödä.
Koiramäen Kummitusjuhla oli upean luovalla otteella toteutettu ja huomasin usein miettiväni, että kaikkea ne ovatkin taas keksineet! Noitina, kammotuksina ja Koiramäen hahmoina esiintyvä henkilökunta oli sisäistänyt hyvällä otteella roolinsa kävijöiden viihdyttäjinä ja ottivat etenkin pikkuväen lämpimästi mukaan meininkiin. Näin ollen ei tullut oloa, että olimme lasin takaa katsomassa tapahtumaa, vaan osana illan satua. Tätähän me usein haemme: aitoja tunteita herättäviä elämyksiä ja jännittävän odottavaa tunnetta siitä, mitä seuraavan nurkan takaa löytyy.

_noita

Laadukkaasti toteutettu Koiramäki täydentää Särkän ympärivuotista tarjontaa ja tuo paikan ystäville uusia perinteitä fiilisteltäväksi. Voi hyvinkin olla, että aikuisina poikamme muistelevat kuinka ”syksyn kliimaksi oli jännittävät kummitusjuhlat ja etenkin se Karkkia ja Kepponen-kierros.” Jouluihmisenä odotan itse eniten niitä Koiramäen tunnelmallisia Kuusijuhlia, mutta ilta jätti odottavan fiiliksen myös jatkoa ajatellen: kummitusjuhlat loihtineella Särkänniemen porukalla on varmasti paljon ideoita takataskussaan koko perheen viihteeksi. Seuraan uteliaana tilannetta – mutta ensin joulukuussa Guggelböön riisipuurolle.

Koiramäen joulua vietetään 3.12.2016-8.1.2017. Tervetuloa leikkimään, laulamaan, askartelemaan, tapaamaan eläimiä ja herkuttelemaan! Koiramäen jouluun kuuluvat ennen joulua viikonloppuisin vietettävä Koiramäen kuusijuhla sekä joulun pyhien jälkeen loppiaisen yli jatkuva Koiramäen joululoma.