Huvin vuoksi Särkänniemestä!

Blogi täynnä tarinoita Elämyspuistosta

15.12.2015

Koiramäen joulun tunnelma

herkut

Vieraileva blogaus: kirjoittaja on Särkänniemen entinen kesätyöntekijä, kahden lapsen äiti ja joulutunnelmoija Eeva Salminen. 

Minulla ja ystävälläni on perinne käydä Vanhassa Porvoossa aina joulun alla. Värikkäiden puotien, käsitöiden, ihanien näyteikkunoiden, kahviloiden ja glögin tuoksu ovat yhdistettynä jouluihmisen karkkikauppa, josta kotiudutaan vähintäänkin henkisessä sokerihumalassa. Perinteestä tekee kyseenalaisen se, että se on toteutunut oikeastaan vain kaksi kertaa ja viimeisin niistä on neljän vuoden takaa. Tahtoa olisi, muttei tämänkään joulun alla ole kuitenkaan sitä aikaa ajella etelärannikolle ja takaisin. Tänä viikonloppuna sain kuitenkin lääkettä Vanhan Porvoon joulutunnelman kaipuuseen ihan naapurikunnasta, Särkänniemestä löytyvästä Koiramäen joulusta.

Enpä ihmettelisi, jos Vanha Porvoo, Naantali tai Rauma olisivat oikeasti toimineet Koiramäen suunnittelijoiden insipiraatioina, sillä jotain tuttua on heti kun kurvaa portista vasemmalle kujalle puotien ja Kahvila Guggelböön kulmille.

karkkikauppa

Nykyisen kustannustehokkaan rakentamisen ja kapeiden karmien aikana Koiramäessä ihana nautiskella vanhan ajan ympäristöstä, johon kuuluu paksut tukipuut ja monet ikkunaruudut – ihan vain siksi että ne näyttävät hyvältä. Tampereellakin on onneksi säilytetty jonkin verran satoja vuosia vanhoja alkuperäisrakennuksia , mutta valitettavasti meiltä ei ehkä kuitenkaan löydy rannikkokaupunkien tapaan yhtä tiettyä ”Wanhaa Tamperetta”, johon viedä paikkakunnalla vierailevat ostoksille tai kahvilaan. Erityisesti nostalgiaan taipuvaista yleisöä ajatellen Koiramäelle on paikkansa.

Lähdimme matkaan koko perheellä. Kerrankin kuusi-ja kolmevuotiaita poikiamme ei tarvinnut maanitella pukemaan haalareita moneen kertaan, kun kerroimme mikä on lauantaiajelun kohde. Vaikka autossa oli moneen kertaan ollut puhetta siitä, että huvilaitteet ja vimputtimet ovat nyt talviunilla, piti pienemmän vielä varmuuden vuoksi parkkipaikalla muistuttaa ettei hän sitten uskalla tulla Half Pipeen – vaikka pituuttakin tosin puuttuu siis 40 cm. Laitteita ja kesäsesonkia ei onneksi ehditty kauaa haikailla, sillä siinä missä aikuisille löytyy paikasta silmänruokaa, riitti lapsille tekemistä pariksikin tunniksi niin paljon, että osa täytyi jättää suosiolla ensi vuoteen.

nekut

Suuren suosion vuoksi oli mukava huomata, että piparinkoristelu oli nyt ulkoistettu lämmitettyyn suureen telttaan, mihin mahtui kerralla useampikin napero taitelemaan. Jokainen lapsi/lapsenmielinen sai ottaa ilmaiseksi yhden ison sydänpiparin koristelua varten ja viedä sen sitten kotiin –  jos pipari sinne asti säästyi. Onneksi sokerikuorrutetuubeja oli useita ja niiden esilämmittäminen kaapissa ennen käyttöön antoa on ollut järjestäjiltä varsinainen neronleimaus! Näin massa pysyy pehmeänä ja pienetkin sormet saavat puserrettua koristetta ulos tuubista.

pipari

Löysimme myös askartelupajan, jossa sai tehdä itse joulukoristetta. Täytyy myöntää, että sisään astuessa katse haki lähintä wc:tä / lavuaaria, jotta saisi kohta pestä liimat sormista ja talvihaalareista – mutta oli helpottavaa huomata, että jouluisia sydänripustuksia olikin sekä siistiä että helppoa tehdä. Ei tarvittu muuta kuin paperisuikaleita ja nitoja! Nojoo, helppoa siis, jos äiti malttaisi lukea ohjeet kunnolla ennen kuin alkaa sooloilemaan. Askartelutonttu katsoi ystävällisesti touhujamme hetken ja vinkkasi sitten että helpomallakin taktiikalla taittelu onnistuu – vaikka toki tapoja on monenlaisia.  Sydänketjun askartelu oli oikeastaan aika koukuttavaa ja vanhempi pojistamme olisi halunnut jatkaa pidempäänkin, mutta maahan asti ylettynyt koriste oli hyvä lämmittely. Tätä on helppo jatkaa kotonakin, jos (ja kun) päivät tuntuvat pitkiltä jouluaattoa odotellessa.

lampaat ja kili

Kesälläkin Koiramäessä ”työskentelevistä” eläimistä talvivuorossa olivat ainakin alpakat, aasit, ponit, possut, kanat, lampaat ja puput. Poikiemme, ja varmasti monen muunkin –  suosikki oli unkarilainen villasika Maurix, joka oli turkkeineen todellakin enemmän villasika kuin villisika. Tätäkin asiaa piti juuri lukemaan oppineen eskarilaisen tavata ja varmistaa pariin otteeseen, ettei vaan aitauksen kyltissä olisi tullut kirjoitusvirhe. Osa eläimistä viihtyi ulkona paksun karvansa turvin ja osa löytyi tallista. Eräästä karsinasta löytyi valkoinen vuohi, joka nautiskeli hyvällä ruokahalulla lounaaksi jo parhaat päivänsä nähnyttä kuusenrankaa. Joulun jälkeen sarvipäälle taitaa olla tarjolla samaa herkkua enemmänkin.

maatila

Koristelut, askartelut ja eläimet olivat poikien mieleen, mutta kaikista koukuttavinta tuntui olevan pihalla leikkiminen ”vanhan ajan” leikkipuistossa. Tukeista oli rakenneltu kiipeily-, tasapainoilu – sekä keinuttelupaikkoja, ja tässä kohtaa viimeistään vanhemmat tuumasivat että olisi sittenkin pitänyt ottaa paksumpaa vaatetta mukaan – siis itselle. Vasta Guggelböön herkuilla maanittelu ja suoranainen lahjonta sai lapset jatkamaan matkaa hytisevien vanhempien mukaan, sillä ehdolla että saivat hyppiä pari kierrosta viereisen keppihevoskentän esteitä. Hyvällä kelillä – niin kuin meilläkin tänään oli – voi siis leikkiä ja ulkoilla samalla kertaa kun käy nautiskelemassa Koiramäen joulusta ja tämähän on koko perheelle mieleen.

lyhde

Visiitin kruunasi siis herkuttelu Kahvila Guggelböössä. (nimi on niin mahtava, että sitä pitää toistaa niin monta kertaa kuin mahdollista). Lapset halusivat maistaa pumpernikkeleitä ja vanhemmat päätyivät riisipuuroon, jonka maku on erikoismaininnan arvoinen! Löytyisiköhän jostain Koiramäen joulukalenterin luukusta puuron resepti? En tiedä kuinka monta tuntia puuroa on haudutettu, mutta muillekin kävijöille suosittelemme ehdottomasti –  maku oli todella pehmeä ja täyteläinen. Mantelin löytäjälle olisi ollut kuulemma pieni ylläri kassoilla, mutta ei sattunut osumaa tällä kertaa meidän lautasillemme.

pukki1

Guggelböön kahvilasta oli yllätykseksemme suora yhteys itse Joulupukin kammariin! Kuopuksemme tyytyi ikkunan takaa katseluun, mutta vanhempi poikamme uskaltautui pienen ujostelun jälkeen juttusille pukin kanssa. Onneksi valkoparta oli mukana juonessa, kun esikoinen ihmetteli pukin kyselyjä lahjatoiveista – äidin kun oli pitänyt soittaa lista pukin tiedoksi jo aikaa sitten! Pukki nyökytteli siihen, että tottakai lahjatoiveet ovat tallennettu ja varmisteli saako tulla tänäkin aattona kylään samaan osoitteeseen kuin viime vuonna. Poika mietti myös olisiko äidin pitänyt myös käydä toivomassa jotain, mutta totesi sitten että äidin toiveet – valkoinen joulu ja aatto ilman veljesten nahisteluja – taitavat olla sellaisia mitä Joulupukkikaan ei voi luvata.

Tilta

Paluumatkalla lapset näyttivät väsyneiltä, mutta tyytyväisiltä. Lähes parituntinen ulkoilu, muutamaa piipahdusta puodeissa ja kahvilassa mukaan laskematta – tekivät tehtävänsä ja päikyt tuntuivat aikuisistakin houkuttelevalta ajatukselta. Henkilökohtaisesti pidin eniten reissulla lasten huomioimisesta, Koiramäen ystävällisestä henkilökunnasta hahmoineen ja siitä, että puisto oli täynnä luonnonläheisiä materiaaleja. Muoviset koristeet ja vilkkuvat valot eivät ole mieleeni, joten oli mukava kuunnella kaiuttimista perinteisiä kauniita joululauluja ja nautiskella ympäristöstä, jossa oli aitoja kauralyhteitä, havuja sekä oikea nuotio makkaran- ja vaahtokarkkien paistoa varten.

viitat

Huomasimme, että Koiramäessä oli paljon samaa kuin Tukholman Skansenin joulussa, missä kävimme vuosi sitten. Ruotsin keltaisia sahramipullia lukuun ottamatta, Pohjolan perheille suunnatut joulutapahtumat tuntuvat muistuttavan toisiaan, sillä molemmissa maissa arvostetaan luonnonmateriaaleja, käsintehtyjä koristeita ja lämpimiä valaistuksia, mitkä sopivat pimeimpään vuodenaikaan. Ei tarvitse siis kiireen keskellä lähteä Ruotsiin asti hakemaan hyvän makuista ja näköistä joulun tunnelmaa. Koiramäki on ainakin Pirkanmaalaisille mukavan piipahduksen päässä, ja vuoroin vieraissa ajatuksen mukaan voidaankin toivottaa porvoolaiset fiilistelemään vanhan ajan joulutunnelmaa vaihteeksi Tampereelle. Joko ensi valikoimista voisi löytyä Koiramäen oma glögi vastineeksi kuuluisalle Wanhalle Vapriikille?

Tunnisteet: ,